Nuoret kysyvät

Onko väärin kaivata yksityisyyttä?

Merkitse ✔ sen vaihtoehdon viereen, joka kuvaa todennäköisintä reaktiotasi seuraavissa tilanteissa.

1. Olet omassa huoneessasi ja ovi on kiinni, kun sisaruksesi törmää sisään koputtamatta.

◯ Ok. Minäkin käyn hänen huoneessaan koputtamatta.

◯ Että kehtaakin! Mitä jos olisin ollut vaihtamassa vaatteita?

2. Puhut ystävän kanssa puhelimessa. Äitisi on kuuloetäisyydellä, eikä häneltä selvästikään mene yksikään sana ohi korvien.

◯ Ok. Ei minulla ole mitään salattavaa.

◯ Ärsyttävää! Ihan kuin hän vakoilisi minua!

3. Olet juuri tullut kotiin, ja nyt molemmat vanhemmat ahdistelevat sinua kysymyksillä: ”Missä sinä olit? Mitä tekemässä? Kenen kanssa?”

◯ Ok. Kerron heille yleensäkin aina kaiken.

◯ Tosi turhauttavaa! He eivät luota minuun tippaakaan!

NUOREMPANA yksityisyys ei luultavasti ollut sinulle kovin kriittinen asia. Jos pikkuveli tai -sisko ryntäsi huoneeseesi, seura oli vain tervetullutta. Jos isä tai äiti kysyi sinulta jotain, vastasit empimättä. Elämäsi oli siihen aikaan kuin avoin kirja, mutta nyt ehkä toivoisit, että voisit välillä sulkea kirjan ja suojata sen sisällön muiden katseilta. ”Minusta vain on kiva pitää jotain omana tietonani”, kuvailee 14-vuotias Corey. *

Mistä tämä äkillinen yksityisyyden kaipuu? Osittain se johtuu kasvusta aikuiseksi. Esimerkiksi fyysiset muutokset voivat tehdä murrosikäisen hyvin tietoiseksi omasta olemuksestaan, jopa perheen parissa. Lisäksi iän  myötä herää tarve miettiä asioita omassa rauhassa. Se on merkki ajattelukyvyn kehittymisestä, mikä Raamatun mukaan on hyvin arvostettavaa nuoressa ihmisessä (Sananlaskut 1:1, 4; 5. Mooseksen kirja 32:29). Jeesuskin vetäytyi ”syrjäiseen paikkaan” mietiskelemään asioita syvällisesti (Matteus 14:13).

Olet tietysti vielä vanhempiesi määräysvallan alaisuudessa, ja heillä on oikeus tietää, mitä elämässäsi on meneillään (Efesolaisille 6:1). Kun heidän tarpeensa olla asioista perillä yhdistetään sinun tarpeeseesi kasvaa ja kehittyä, seurauksena saattaa olla ristiriitoja. Miten toimia silloin? Katsotaanpa kahta aluetta, joilla ongelmia voi ilmaantua.

Oman rauhan kaipuu

On monta hyvää syytä hakeutua omaan rauhaan. Haluat ehkä vain ”levähtää vähän” (Markus 6:31). Tai haluat rukoilla ja toimia Jeesuksen neuvon mukaisesti: ”Kun rukoilet, mene yksityishuoneeseesi, ja kun olet sulkenut ovesi, rukoile Isääsi.” (Matteus 6:6; Markus 1:35.) Ongelmana on vain se, että kun suljet oven omaan yksityishuoneeseesi (jos sinulla on sellainen), vanhemmillesi ei välttämättä tule mieleen, että olet rukoilemassa! Eivätkä sisarukset ehkä ymmärrä ollenkaan, että haluat olla yksin.

Mitä tehdä. Älä anna huoneesi muuttua taistelutantereeksi, vaan toimi seuraavien ehdotusten mukaan.

● Yritä sopia sisarustesi kanssa muutamasta kohtuullisesta pelisäännöstä, jotta saat hieman omaa aikaa. Pyydä tarvittaessa vanhemmilta apua.

● Yritä ymmärtää vanhempiesi näkökantaa. ”Isä ja äiti käyvät välillä vilkaisemassa, mitä puuhailen”, kertoo 16-vuotias Rebekka. ”Mutta niin minäkin tekisin, jos minulla olisi teini-ikäinen lapsi – varsinkin kun tietää, mitä kaikkia kiusauksia nuoret kohtaavat nykyään.” Pystytkö Rebekan tavoin näkemään vanhempiesi käytöksen taustalla olevat huolenaiheet? (Sananlaskut 19:11.)

● Tutki itseäsi rehellisesti ja mieti, oletko antanut vanhemmillesi aihetta epäillä, että olet suljetun oven takana pahanteossa. Oletko ollut asioittesi suhteen niin salamyhkäinen,  että he katsovat tarpeelliseksi ottaa niistä selvää sinun tietämättäsi? Yleisesti voidaan sanoa, että mitä avoimempi olet heitä kohtaan, sitä vähemmän heillä on epäluuloja. *

Toimintasuunnitelma. Mitä voisit sanoa päästäksesi puhumaan asiasta vanhempiesi kanssa?

․․․․․

Rauhassa ystävien kanssa

On normaalia, että nuori hankkii ystäviä perhepiirin ulkopuolelta. Normaalia on sekin, että vanhempia kiinnostaa, millaisia ystäviä nuorella on ja mitä he tekevät yhdessä. Tämä on vanhempien työtä; se on perusrutiineja perheen pyörittämisessä. Sinusta vanhempien huolehtivaisuus voi kuitenkin lähennellä jo vainoharhaisuutta. ”Haluaisin vain käyttää puhelinta ja sähköpostia ilman että isä tai äiti kurkkii kymmenen minuutin välein olan yli ja kyselee, keneen olen yhteydessä”, huokailee 16-vuotias Amy.

Mitä tehdä. Älä anna ystävyyssuhteittesi muuttua kiistakapulaksi sinun ja vanhempiesi välillä, vaan kokeile seuraavia ehdotuksia.

● Puhu ystävistäsi avoimesti ja pidä huoli siitä, että vanhempasi tutustuvat heihin. Et varmaankaan pidä siitä, että vanhemmat leikkivät salapoliisia, mutta jääkö heille muita vaihtoehtoja, jos ystäväsi ovat heille suuri mysteeri? He tietävät, että ystävillä on sinuun voimakas vaikutus (1. Korinttilaisille 15:33). Mitä enemmän he tietävät ystävistäsi, sitä levollisemmin he todennäköisesti suhtautuvat valintoihisi.

● Puhu asiasta kunnioittavasti vanhemmillesi. Älä syytä heitä asioihisi puuttumisesta, vaan kuvaile tilannetta jotenkin tähän tapaan: ”Minusta tuntuu, että kaikki, mitä sanon kavereilleni, joutuu punnittavaksi ja tuomittavaksi. Siksi minun on vaikea edes jutella heidän kanssaan.” Ehkä vanhemmat antavat sinulle vähän enemmän yksityisyyttä ystävyyssuhteissasi. (Sananlaskut 16:23.)

● Ole rehellinen itsellesi: tuottaako ongelmia yksityisyys vai salailu? 22-vuotias Brittany sanoo: ”Jos asuu kotona ja vanhemmat ovat huolestuneita jostain, pitäisi olla sellainen asenne, että kun ei kerran tee mitään väärää, niin miksi salailla sitä. Jos taas tekemisiä täytyy pitää salassa, jotain on vialla.”

 Toimintasuunnitelma. Mitä voisit sanoa päästäksesi puhumaan asiasta vanhempiesi kanssa?

․․․․․

Yksityisyys muilla alueilla

Nyt voisit miettiä ratkaisuvaihtoehtoja jollain muulla alueella, jolla kaipaisit enemmän yksityisyyttä.

1. Määritä ongelma.

Millä alueella haluaisit saada enemmän yksityisyyttä?

․․․․․

2. Mieti asiaa vanhempiesi näkökannalta.

Miksi he ehkä ovat huolissaan?

․․․․․

3. Etsi ratkaisuja.

a) Miten olet saattanut tahattomasti myötävaikuttaa ongelman syntyyn? Mainitse ainakin yksi asia.

․․․․․

b) Mitä muutoksia voisit tehdä sen suhteen, mitä kirjoitit a-kohtaan?

․․․․․

c) Millä tavoin haluaisit vanhempiesi kiinnittävän huomiota huolenaiheisiisi?

․․․․․

4. Puhu asiasta.

Valitse sopiva hetki ja keskustele vanhempiesi kanssa sen tiimoilta, mitä kirjoitit edellisiin kohtiin.

Lisää Nuoret kysyvät -palstan kirjoituksia verkko-osoitteessa www.watchtower.org/ypfi

[Alaviitteet]

MIETITTÄVÄKSI

● Miksi vanhemmillasi on oikeus olla kiinnostuneita elämästäsi?

● Miten se, että opettelet kommunikoimaan entistä paremmin vanhempiesi kanssa, auttaa sinua kommunikoinnissa muiden aikuisten kanssa myöhemmin elämässä?

[Tekstiruutu/Kuvat s. 19]

MITÄ JOTKUT NUORET SANOVAT

”Jos nuoret kertovat asioista vanhemmilleen avoimesti, näiden ei tarvitse lukea lastensa sähköposteja ja tekstiviestejä saadakseen tietää, mitä heidän elämässään tapahtuu.”

”Ei minua häiritsisi, vaikka vanhempani lukisivat sähköpostejani. Jos kerran työnantajalla on oikeus valvoa alaistensa sähköpostiliikennettä, mikseivät vanhemmat saisi valvoa lastensa sähköposteja?”

”Vanhemmat eivät halua, että lasten kävisi huonosti, ja siksi voi välillä näyttää siltä, että he puuttuvat näiden yksityisasioihin. Mutta jos minulla olisi lapsia, niin toimisin varmaan samalla tavalla.”

[Kuvat]

Eden

Kevin

Alana

[Tekstiruutu s. 21]

VANHEMMILLE

● Poikasi on omassa huoneessaan suljetun oven takana. Pitäisikö sinun mennä sisään koputtamatta?

● Tyttäreltäsi jäi kiireessä puhelin kotiin, kun hän ryntäsi kouluun. Pitäisikö sinun vilkaista hänen tekstiviestejään?

Näihin kysymyksiin ei ole helppo vastata. Sinulla on oikeus tietää, mitä lapsesi elämässä tapahtuu, ja velvollisuus suojella häntä, mutta toisaalta et voi loputtomasti häälyä hänen yllään kuin helikopteri ja valvoa epäluuloisena hänen jokaista liikettään. Miten säilyttää tasapaino?

Ensiksikin sinun on hyvä ymmärtää, että nuoren yksityisyyden tarve ei aina kieli ongelmista, vaan useimmiten se on osa normaalia kasvua aikuiseksi. Yksityisyys auttaa nuoria kokeilemaan siipiään, kun he solmivat itsenäisesti ystävyyssuhteita ja ratkovat ongelmia omien ”järjenkykyjensä” avulla (Roomalaisille 12:1, 2). Lisäksi yksityisyys kasvattaa nuorten ajattelukykyä, mikä on erittäin tärkeää, jotta heistä voisi tulla vastuuntuntoisia aikuisia (1. Korinttilaisille 13:11). Se antaa heille myös mahdollisuuden pohtia asioita itsekseen, ennen kuin he vastaavat vaikeisiin kysymyksiin (Sananlaskut 15:28).

Toiseksi muista, että pyrkimys valvoa joka asiaa nuoren elämässä saattaa vain ärsyttää häntä ja herättää kapinahenkeä (Efesolaisille 6:4; Kolossalaisille 3:21). Pitäisikö sinun siis perääntyä? Ei, onhan hän edelleen lapsesi. Tavoitteena tulisi kuitenkin olla valmentaa lapsen omaatuntoa (5. Mooseksen kirja 6:6, 7; Sananlaskut 22:6). Ohjaus on viime kädessä tehokkaampaa kuin valvonta.

Kolmanneksi keskustele asiasta nuoren kanssa. Kuuntele hänen näkökantaansa. Voisitko ehkä joskus antaa myöten? (Filippiläisille 4:5.) Kerro hänelle, että annat hänelle liikkumavaraa niin kauan kuin hän ei petä luottamustasi. Selitä, mitä tottelemattomuudesta seuraa, ja toimi sanojesi mukaan, jos on tarvetta. Sinä voit antaa nuorelle yksityisyyttä tinkimättä huolehtivan vanhemman vastuustasi.

[Kuva s. 20]

Luottamus on kuin palkkakuitti: se pitää ansaita.