Me kaikki olemme ensimmäisen ihmisen Aadamin jälkeläisiä, ja kuulumme siksi samaan perheeseen. Perheenjäsenten pitäisi rakastaa ja kunnioittaa toisiaan. Nykyään tällainen rakkaus tuntuu kuitenkin olevan kadoksissa, mikä ei ole Jumalan tahdon mukaista.

”Rakasta lähimmäistäsi niin kuin itseäsi.” (3. MOOSEKSEN KIRJA 19:18.)

”Rakastakaa vihollisianne.” (MATTEUS 5:44.)

Jumalan sanassa 1. Korinttilaiskirjeen 13:4–7:ssä kuvaillaan rakkautta seuraavasti:

”Rakkaus on kärsivällinen ja huomaavainen.”

Mieti: Miltä sinusta tuntuu, jos toiset ovat sinua kohtaan kärsivällisiä ja huomaavaisia eivätkä suutu, kun teet virheitä?

”Rakkaus ei ole kateellinen.”

Mieti: Miltä sinusta tuntuu, jos toiset ovat sinulle kateellisia tai suhtautuvat sinuun epäluuloisesti?

Rakkaus ”ei tavoittele omaa etuaan”.

Mieti: Miltä sinusta tuntuu, jos toiset kunnioittavat näkemyksiäsi eivätkä vaadi, että kaikki pitää tehdä heidän tavallaan?

Rakkaus ”ei pidä kirjaa pahasta”.

Mieti: Jumala on valmis antamaan anteeksi niille, jotka ovat tehneet syntiä häntä vastaan mutta katuvat. ”Hän ei syytä loputtomasti eikä ole vihainen ikuisesti.” (Psalmit 103:9.) Olemme kiitollisia, kun joku, jota olemme loukanneet, antaa meille anteeksi. Siksi meidänkin tulisi olla valmiita antamaan anteeksi niille, jotka loukkaavat meitä. (Psalmit 86:5.)

Rakkaus ”ei iloitse siitä, mikä on väärää”.

Mieti: Kun meille tapahtuu jotain ikävää, emme halua, että toiset ovat vahingoniloisia. Niinpä mekään emme iloitse toisten vaikeuksista edes siinä tapauksessa, että he olisivat kohdelleet meitä huonosti.

Jumala siunaa meitä, jos osoitamme edellä mainituilla tavoilla rakkautta kaikenlaisille ihmisille. Yksi keino osoittaa rakkautta käytännössä on auttaa niitä, jotka tarvitsevat apua.