Jäljittele heidän uskoaan

Hän taisteli pelkoa ja epäilyksiä vastaan

PIETARI painautui airoa vasten ja tähyili yöhön. Oliko tuo heikko kajastus itäisellä taivaanrannalla vihdoinkin merkki aamunkoitosta? Hänen selkänsä ja hartioittensa lihaksissa poltteli monen tunnin soutaminen. Tuuli, joka riepotti hänen hiuksiaan, oli saanut Galileanmeren myllertämään raivoisasti. Aalto aallon perään iskeytyi kalastusveneen keulaa vasten ja heitti häntä kohti kylmän pärskeen. Hän jatkoi soutamista.

Kun Pietari ja hänen toverinsa olivat lähteneet rannasta, Jeesus oli jäänyt yksin. Tuona päivänä he olivat nähneet Jeesuksen ruokkivan tuhansia nälkäisiä ihmisiä vain muutamalla leivällä ja kalalla. Siksi nämä ihmiset yrittivät tehdä Jeesuksesta kuninkaan, mutta hän ei halunnut osallistua politiikkaan. Hän ei myöskään sallinut seuraajiensa pyrkiä tällaisiin kunnianhimoisiin tavoitteisiin. Väkijoukon huomaamatta hän vaati opetuslapsiaan astumaan veneeseen ja soutamaan vastarannalle sillä välin kun hän menisi yksin vuorelle rukoilemaan. (Markus 6:35–45; Johannes 6:14, 15.)

Opetuslasten lähtiessä liikkeelle oli korkealla taivaalla kumottanut lähes täysi kuu; nyt se laski hiljalleen kohti läntistä taivaanrantaa. He olivat kuitenkin taittaneet matkaa vain muutamia kilometrejä. Ruumiillinen rasitus sekä tuulen ja aaltojen jatkuva pauhu tekivät keskustelemisesta vaikeaa. Pietari oli todennäköisesti uppoutunut omiin ajatuksiinsa.

Mietittävää olikin paljon. Hän oli seurannut Jeesus Nasaretilaista jo yli kaksi vaiheikasta vuotta. Hän oli oppinut melkoisesti, mutta opittavaa riitti vielä paljon. Juuri siksi, että hän oli halukas kamppailemaan pelon ja epäilysten kaltaisia esteitä vastaan, hän on meille erinomainen esimerkki jäljiteltäväksi. Katsotaanpa, millä tavalla.

”Olemme löytäneet Messiaan”

Pietari ei koskaan unohtaisi päivää, jona hän tapasi Jeesus Nasaretilaisen. Hänen veljensä Andreas oli ensimmäisenä kertonut hänelle hämmästyttävän uutisen: ”Olemme löytäneet Messiaan.” Näistä sanoista alkoi muutos Pietarin elämässä. Se ei milloinkaan palaisi entiselleen. (Johannes 1:41.)

Pietari asui Kapernaumin kaupungissa, joka sijaitsi Galileanmereksi kutsutun makeavetisen järven rannalla. Hän ja Andreas hoitivat yhdessä Sebedeuksen poikien Jaakobin ja Johanneksen kanssa kalastusyritystä. Pietarin luona asuivat hänen vaimonsa lisäksi myös hänen anoppinsa sekä hänen veljensä Andreas. Tällaisen huonekunnan elättäminen kalastuksella vaati epäilemättä ahkeraa työntekoa sekä tarmoa ja kekseliäisyyttä. Voimme kuvitella lukemattomia työntäyteisiä öitä, joina nämä miehet laskivat nuottansa kahden veneen väliin ja vetivät saaliin järvestä veneisiin. Uurastus jatkui päivällä, jolloin kalat lajiteltiin ja myytiin ja verkot kunnostettiin ja puhdistettiin.

Raamattu kertoo, että Andreas oli Johannes Kastajan opetuslapsi. Pietari kuunteli varmastikin korva tarkkana, kun hänen veljensä kertoi Johanneksen sanomasta. Eräänä päivänä Andreas näki Johanneksen osoittavan Jeesus Nasaretilaista ja sanovan: ”Katso, Jumalan Karitsa!” Andreaasta tuli heti Jeesuksen seuraaja,  ja hän kertoi innoissaan Pietarille sykähdyttävän uutisen: Messias oli ilmaantunut! (Johannes 1:35–40.) Eedenissä noin 4 000 vuotta aiemmin sattuneen kapinan jälkeen Jehova Jumala oli luvannut, että ilmaantuisi erikoislaatuinen ihminen, joka antaisi ihmiskunnalle todellisen toivon (1. Mooseksen kirja 3:15). Andreas oli tavannut juuri tämän Pelastajan, itse Messiaan. Pietari lähti kiireesti matkaan, jotta hänkin olisi tavannut Jeesuksen.

Siihen asti Pietari oli tunnettu nimellä Simon. Jeesus kuitenkin katsoi häneen ja sanoi: ” ’Sinä olet Simon, Johanneksen poika; sinua tullaan kutsumaan Keefaaksi’ (joka käännetään: Pietari).” (Johannes 1:42.) Nimi Keefas tulee ’kiveä’ tai ’kalliota’ merkitsevästä yleisnimestä. Jeesuksen sanat olivat ilmeisesti profeetalliset. Hän näki ennalta, että Pietarista tulisi kallion kaltainen: hän lujittaisi ja vahvistaisi muita Kristuksen seuraajia ja herättäisi heissä luottamusta. Oliko Pietari tätä mieltä itsestään? Tuskinpa vain. Nekin jotka lukevat evankeliumikertomuksia nykyään, saattavat nähdä Pietarissa vain vähän kalliota muistuttavia ominaisuuksia. Jotkut ovat saaneet sen vaikutelman, että hän oli epävakaa, häilyvä ja päättämätön.

Pietarilla oli kyllä vikansa, eivätkä ne jääneet Jeesukselta huomaamatta. Mutta Isänsä tavoin Jeesus etsi aina ihmisistä hyvää. Jeesus näki Pietarin mahdollisuudet ja kyvyt, ja hän halusi auttaa tätä kehittämään hyviä ominaisuuksiaan. Jehova ja hänen Poikansa tarkkailevat nykyään sitä hyvää, mitä meissä on. Meidän saattaa olla vaikea uskoa, että he voisivat löytää meistä paljoakaan hyvää. Meidän on siitä huolimatta luotettava heidän näkemykseensä ja oltava Pietarin tavoin halukkaita valmennettaviksi ja muovattaviksi. (1. Johanneksen kirje 3:19, 20.)

”Lakkaa pelkäämästä”

Tämän jälkeen Pietari todennäköisesti lähti joksikin aikaa Jeesuksen mukaan tämän saarnamatkalle. Näin ollen hän on saattanut nähdä Jeesuksen tekevän ensimmäisen ihmeensä, muuttavan veden viiniksi hääjuhlassa Kaanassa. Mikä vielä tärkeämpää, hän kuuli Jeesuksen ihmeellisen ja toivoa antavan sanoman Jumalan valtakunnasta. Silti hän jätti Jeesuksen ja palasi harjoittamaan kalastusta. Muutaman kuukauden kuluttua Pietari tapasi jälleen Jeesuksen, ja tällä kertaa Jeesus kehotti Pietaria muuttamaan elämäntapansa ja seuraamaan häntä koko ajallaan.

Pietari oli uupunut puurrettuaan juuri koko yön. Yhä uudelleen kalastajat olivat laskeneet verkkonsa mutta olivat aina joutuneet vetämään vesiperän. Varmasti Pietari oli hyödyntänyt kaikkea kokemustaan ja älyään yrittäessään selvittää, missä päin järveä kala oli syönnillä. Epäilemättä hän ja monet muut kalastajat toivoivat joskus voivansa nähdä järven synkkiin vesiin ja löytää kalaparvia tai houkutella ne verkkoihin. Tällaiset ajatukset olivat tietenkin omiaan syventämään hänen pettymystään entisestään. Pietari ei ollut mikään urheilukalastaja; hänen kalansaaliistaan riippui monen ihmisen toimeentulo. Lopulta hän tuli maihin tyhjin käsin. Verkot oli yhtä kaikki puhdistettava. Niinpä hän oli työn touhussa, kun Jeesus lähestyi häntä.

Ihmiset tungeksivat Jeesuksen ympärillä ja odottivat innokkaasti hänen jokaista sanaansa. Jeesus astui ihmisten keskeltä Pietarin veneeseen ja pyysi tätä lähtemään ulommaksi, vähän matkan päähän rannasta. Jeesuksen ääni kantautui selvänä veden yli, kun hän  opetti ihmisjoukkoa. Pietari ja rannalla olevat syventyivät kuulemaan häntä. Pietari ei koskaan väsynyt kuuntelemaan Jeesusta, kun tämä kehitteli saarnaamisensa pääteemaa, Jumalan valtakuntaa. Olisi todellinen etuoikeus auttaa Kristusta levittämään tätä toivon sanomaa kautta maan. Mutta olisiko se järkevää? Miten he tulisivat toimeen? Ehkä Pietari tuli jälleen ajatelleeksi edellistä pitkää ja tuottamatonta yötä. (Luukas 5:1–3.)

Lopetettuaan puhumisen Jeesus sanoi Pietarille: ”Lähde ulommaksi, sinne missä on syvää, ja laskekaa verkkonne apajalle.” Pietaria epäilytti. Hän sanoi: ”Opettaja, koko yön olemme uurastaneet emmekä ole saaneet mitään, mutta sinun käskystäsi minä lasken verkot.” Pietari olisi varmasti tehnyt mieluummin mitä tahansa muuta kuin laskenut taas verkot – varsinkin nyt kun ei ollut kalan syöntiaika! Silti hän suostui ja ilmeisesti antoi toisessa veneessä oleville kumppaneilleen merkin tulla perässä. (Luukas 5:4, 5.)

Kun Pietari alkoi nostaa verkkoja, ne tuntuivat yllättävän raskailta. Epäuskoisena hän kiskoi lujempaa, ja ennen pitkää näkyviin tuli suuri joukko verkossa sätkytteleviä kaloja. Hän viittoili kiihkeästi toisessa veneessä olevia miehiä tulemaan avuksi. Heidän saavuttuaan kävi pian ilmeiseksi, etteivät kaikki kalat mahtuisi yhteen veneeseen. He täyttivät ne molemmat, mutta kaloja oli vieläkin niin paljon, että veneet alkoivat upota. Pietari oli hämmästyksen vallassa. Hän oli ennenkin nähnyt Kristuksen käyttävän voimaansa, mutta tällä kertaa se vaikutti häneen suoranaisesti. Tässä oli nyt mies, joka pystyi jopa ohjaamaan kalat verkkoihin! Pietaria alkoi pelottaa. Hän lankesi polvilleen ja sanoi: ”Lähde minun luotani, Herra, sillä minä olen syntinen mies.” Miten hän voisi koskaan olla arvollinen seuraamaan Jeesusta, joka tällä tavalla käytti itse Jumalan voimaa? (Luukas 5:6–9.)

Jeesus sanoi ystävällisesti: ”Lakkaa pelkäämästä. Tästä lähtien tulet saamaan elävinä saaliiksi ihmisiä.” (Luukas 5:10, 11.) Nyt ei ollut aika epäillä tai olla peloissaan. Kalastamista ja muita käytännön asioita koskevat Pietarin epäilykset olivat aiheettomia; aivan yhtä turha hänen oli olla peloissaan omien vikojensa ja puutteittensa vuoksi. Jeesuksella oli tehtävänä suuri työ, sananpalvelus, joka muuttaisi historian kulkua. Hän palveli Jumalaa, joka ”antaa paljon anteeksi” (Jesaja 55:7). Jehova huolehtisi heidän tarpeistaan, sekä fyysisistä että hengellisistä (Matteus 6:33).

Pietari reagoi nopeasti, ja samoin toimivat  Jaakob ja Johannes. ”He toivat veneet takaisin maihin ja jättivät kaiken ja seurasivat häntä.” (Luukas 5:11.) Pietari uskoi Jeesukseen ja hänen Lähettäjäänsä. Se oli paras mahdollinen ratkaisu. Uskoa osoittavat myös nykyajan kristityt, jotka voittavat epäilyksensä ja pelkonsa palvellakseen Jumalaa. Tällainen luottamus Jehovaan ei ole koskaan turhaa. (Psalmit 22:4, 5.)

”Miksi vaivuit epäilyyn?”

Pari vuotta siitä, kun Pietari oli tavannut Jeesuksen, hän souti läpi yön tuulisella Galileanmerellä, kuten kirjoituksen alussa kerrottiin. Voimme tietenkin vain arvailla, millaisia muistoja hänen mieleensä palautui. Ja niitä riitti valittavaksi asti: Jeesus oli parantanut Pietarin anopin. Hän oli esittänyt vuorisaarnan. Kerta toisensa jälkeen hän oli opetuksellaan ja voimateoillaan osoittanut olevansa Jehovan Valittu, Messias. Kuluneina kuukausina Pietarin puutteet, esimerkiksi taipumus antaa periksi pelon ja epäilyksen puuskille, olivat varmasti jossain määrin painuneet taka-alalle. Jeesus oli jopa valinnut Pietarin yhdeksi 12 apostolista. Pietari ei silti ollut vielä kokonaan voittanut pelkoa ja epäilyksiä, kuten hän pian saisi huomata.

Neljännellä yövartiolla, joskus kello kolmen ja auringonnousun välillä, Pietari lakkasi äkisti soutamasta ja suoristi selkänsä. Jokin liikkui aaltojen keskellä. Oliko se pelkkää kuunvalon heijastusta aaltojen kuohuissa? Ei, sillä se oli liian vakaa ja ryhdikäs. Sehän oli ihminen – mies, joka käveli meren pinnalla! Hahmo tuli lähemmäs ja näytti olevan aikeissa kulkea aivan heidän ohitseen. Kauhistuneet opetuslapset ajattelivat sen olevan jonkinlainen aave. Hahmo sanoi: ”Rohkaiskaa mielenne, minä se olen; älkää pelätkö.” Se oli Jeesus! (Matteus 14:25–28.)

Pietari vastasi: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Hänen mieleensä juolahti ensin toimia rohkeasti. Pietari oli täynnä tämän ainutlaatuisen ihmeen nostattamaa jännitystä ja pyrki vahvistamaan uskoaan. Hän halusi päästä osalliseksi tapahtumista. Jeesus kutsui hänet ystävällisesti mukaansa. Pietari kapusi veneen laidan yli ja astui aaltoilevalle merenpinnalle. Kuvittele, miltä Pietarista tuntui, kun hän sai tukevan jalansijan ja seisoi vesien päällä. Jeesusta kohti kävellessään hän on varmasti ollut aivan ihmeissään. Mutta pian toisenlainen mieliala sai hänestä otteen (Matteus 14:29).

Pietarin täytyi keskittää huomionsa Jeesukseen, koska juuri hän piti Jehovan voiman avulla Pietaria aaltojen päällä. Ja Jeesus teki näin sen johdosta, että Pietari uskoi häneen. Pietarin huomio kuitenkin herpaantui.  Raamatussa kerrotaan: ”Katsellessaan myrskytuulta hän pelästyi.” Kun Pietari tuijotti venettä vasten hakkaavaa aallokkoa, joka nostatti pärskeitä ja kuohua, hän joutui pakokauhun valtaan. Ehkä hän kuvitteli vajoavansa järveen ja hukkuvansa. Samalla kun pelko kasvoi hänen sydämessään, hänen uskonsa väheni. Niinpä tämä mies, joka pystyi olemaan vakaa ja oli siksi saanut ’kalliota’ tarkoittavan nimen, alkoi uskonsa horjuessa vajota kuin kivi. Pietari osasi kyllä uida, mutta nyt hän ei luottanut pelkästään uimataitoonsa. Hän huusi: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus tarttui hänen käteensä ja veti hänet ylös. Vielä veden pinnalla ollessaan Jeesus antoi Pietarille tärkeän opetuksen: ”Sinä vähäuskoinen, miksi vaivuit epäilyyn?” (Matteus 14:30, 31.)

”Vaipua epäilyyn” oli erityisen osuva ilmaus. Epäilykset voivat olla tuhoisia. Jos annamme niille periksi, ne voivat vähitellen tuhota uskomme ja hengellisessä mielessä upottaa meidät. Meidän on siksi taisteltava niitä vastaan tarmokkaasti. Miten? Keskittämällä huomiomme oikeisiin asioihin. Jos annamme mielemme askarrella sellaisessa, mikä pelottaa ja lannistaa meitä ja kääntää meidät pois Jehovasta ja hänen Pojastaan, epäilyksemme lisääntyvät. Jos taas keskitämme huomiomme Jehovaan ja hänen Poikaansa – siihen mitä he ovat tehneet, tekevät parhaillaan ja tulevat vielä tekemään heitä rakastavien hyväksi – saamme pidettyä kalvavat epäilykset loitolla.

Kun Pietari meni Jeesuksen perässä takaisin veneeseen, hän näki myrskyn tyyntyvän. Hiljaisuus laskeutui Galileanmeren ylle. Pietari julisti yhdessä toisten opetuslasten kanssa: ”Sinä olet todella Jumalan Poika.” (Matteus 14:33.) Kun aamu sarasti järvellä, Pietari tunsi varmasti syvää tyytyväisyyttä. Epäilykset ja pelko eivät olleet saaneet hänestä yliotetta. Hänellä olisi tietysti pitkä matka kuljettavanaan, ennen kuin hänestä tulisi se kallion kaltainen kristitty, jonka Jeesus oli nähnyt ennalta. Hän oli kuitenkin päättänyt yrittää ja jatkaa kasvuaan. Oletko sinä yhtä päättäväinen? Epäilemättä Pietarin usko on sinustakin jäljittelemisen arvoinen.

[Kuva s. 22, 23]

Jeesus näki, että tällä nöyrällä kalastajalla oli monia mahdollisuuksia ja kykyjä.

[Kuva s. 23]

”Herra, – – minä olen syntinen mies.”

[Kuva s. 24, 25]

”Katsellessaan myrskytuulta hän pelästyi.”