Paavi ja muut uskonnolliset johtajat saarnaavat joka vuosi rauhan sanomaa siinä toivossa, että jouluna toteutuisi enkelin julistus: ”Maassa rauha ihmisten kesken.” Jotkut tekevät joulun tienoilla jopa pyhiinvaellusmatkoja.

Joulurauha on parhaimmillaankin vain tilapäistä. Esimerkiksi ensimmäisen maailmansodan aikana joulukuussa 1914 brittiläiset ja saksalaiset sotilaat nousivat juoksuhaudoista viettämään joulua yhdessä ja jakoivat toisilleen syömistä, juomista ja tupakkaa. Taistelutantereella pelattiin jopa jalkapalloa. Aselepo ei kuitenkaan kestänyt kauan. Rintamalta lähettämässään kirjeessä muuan brittisotilas kertoi saksalaisen sotilaan sanoneen hänelle: ”Tänään meillä on rauha. Huomenna sinä taistelet oman maasi puolesta ja minä omani.”

”Lapsi on meille syntynyt – –. Ja hänen nimensä on – – Rauhan Ruhtinas. Ruhtinasvallan runsaudella ja rauhalla ei ole loppua.” (Jesaja 9:6, 7.) Tämä ennustus Jeesuksesta Kristuksesta on todella rohkaiseva. Hän ei syntynyt maan päälle tuomaan rauhaa vain yhdeksi päiväksi kerran vuodessa; taivaallisena Hallitsijana hän saa aikaan todellisen rauhan, joka kestää ikuisesti.

”Teillä on minun [Jeesuksen] avullani rauha. Maailmassa teillä on ahdistusta, mutta rohkaiskaa mielenne! Minä olen voittanut maailman.” (Johannes 16:33.) Jeesus auttaa seuraajiaan elämään rauhassa keskenään jo nykyään. Kristityt kokevat kyllä myös ahdistusta, mutta Raamatun ansiosta he ymmärtävät, miksi kärsimystä on ja miten Jeesus tuo kestävän rauhan, ja siksi heillä on mielenrauha.

Koska Jehovan todistajat noudattavat Jeesuksen opetuksia, heillä on tällainen rauha, olipa heidän kansallisuutensa, ihonvärinsä, etninen taustansa tai kielensä mikä tahansa. Voit nähdä sen itse, jos tulet heidän kokoukseensa valtakunnansaliin. Ehkä huomaat monien muiden tavoin, että tuo rauha on parempaa kuin se hetkellinen rauha, jonka joulu saattaa tuoda.