1. Mooseksen kirja 28:1–22
28 Sen tähden Iisak kutsui Jaakobin, siunasi hänet ja käski häntä sanoen: ”Et saa ottaa vaimoa Kanaanin tyttäristä.+
2 Mene Paddan-Aramiin äitisi isän Betuelin kotiin ja ota sieltä itsellesi vaimo enosi Labanin tyttäristä.+
3 Kaikkivaltias Jumala siunaa sinua, tekee sinut hedelmälliseksi ja antaa sinulle paljon jälkeläisiä, ja sinusta tulee varmasti kansoista* koostuva joukko.+
4 Hän antaa sinulle Abrahamin siunauksen,+ sinulle ja jälkeläisillesi,* jotta ottaisit haltuusi Jumalan Abrahamille antaman maan, jossa olet asunut muukalaisena.”+
5 Sitten Iisak lähetti Jaakobin matkaan, ja tämä lähti kohti Paddan-Aramia Labanin luo, joka oli aramealaisen Betuelin poika+ sekä Jaakobin ja Esaun äidin Rebekan veli.+
6 Esau näki, että Iisak oli siunannut Jaakobin ja lähettänyt hänet Paddan-Aramiin ottamaan sieltä vaimon ja että siunatessaan hänet Iisak kielsi häntä ottamasta vaimoa Kanaanin tyttäristä.+
7 Hän näki myös, että Jaakob totteli isäänsä ja äitiään ja lähti Paddan-Aramiin.+
8 Silloin Esau käsitti, että Kanaanin tyttäret olivat epämieluisia hänen isälleen Iisakille.+
9 Siksi hän meni Ismaelin luo ja otti vaimokseen muiden vaimojensa lisäksi Mahalatin, joka oli Abrahamin pojan Ismaelin tytär ja Nebajotin sisar.+
10 Jaakob lähti Beersebasta kohti Harania.+
11 Jonkin ajan kuluttua hän tuli eräälle paikalle ja valmistautui yöpymään siellä, koska aurinko oli laskenut. Hän otti tuolta paikalta kiven, asetti sen päänalusekseen ja kävi makuulle.+
12 Sitten hän näki unta: Maan päälle oli asetettu portaat,* joiden pää ulottui taivaaseen, ja Jumalan enkeleitä kulki niitä ylös ja alas.+
13 Niiden yläpuolella oli Jehova, joka sanoi:
”Minä olen Jehova, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala.+ Tämän maan, jolla makaat, minä annan sinulle ja jälkeläisillesi.*+
14 Sinun jälkeläisiäsi* tulee varmasti olemaan kuin maan tomuhiukkasia,+ ja sinä leviät laajalle länteen, itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläisesi* välityksellä kaikkia maan sukuja siunataan varmasti.*+
15 Minä olen sinun kanssasi. Minä suojelen sinua kaikkialla, minne menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan.+ En jätä sinua vaan teen sen, mitä olen luvannut sinulle.”+
16 Sitten Jaakob heräsi unesta ja sanoi: ”Jehova todellakin on tässä paikassa, enkä tiennyt sitä.”
17 Hän joutui pelon valtaan ja lisäsi: ”Millaista kunnioitusta tämä paikka herättääkään! Tämä ei voi olla mikään muu kuin Jumalan huone,+ ja tässä on taivaan portti.”+
18 Varhain aamulla Jaakob nousi, otti päänsä alla olleen kiven, nosti sen pystyyn muistomerkiksi ja kaatoi sille öljyä.+
19 Niinpä hän antoi paikalle nimeksi Betel,* mutta kaupungin aiempi nimi oli Lus.+
20 Sitten Jaakob antoi juhlallisen lupauksen sanoen: ”Jos Jumala on edelleen kanssani ja suojelee minua matkallani ja antaa leipää syötäväksi ja vaatteita käytettäväksi
21 ja jos minä palaan rauhassa isäni luo, silloin Jehova on todella osoittanut olevansa minun Jumalani.
22 Tästä kivestä, jonka olen pystyttänyt muistomerkiksi, tulee Jumalan huone,+ ja minä annan hänelle varmasti kymmenykset kaikesta, mitä hän antaa minulle.”
Alaviitteet
^ Tai ”heimoista”.
^ Kirjaim. ”siemenellesi”.
^ Tai ”tikapuut”.
^ Kirjaim. ”siemenellesi”.
^ Tai ”kaikki maan suvut hankkivat itselleen siunauksen”.
^ Kirjaim. ”siemenesi”.
^ Kirjaim. ”siementäsi”.
^ Merk. ’Jumalan huone’, ’Jumalan asuinsija’.