Jesaja 63:1–19
63 Kuka on tuo, joka tulee Edomista,+kirkkaanvärisissä* vaatteissa Bosrasta,+tuo, jolla on hienot vaatteet,joka marssii suuressa voimassaan?
”Se olen minä, joka puhun sitä, mikä on oikein,*jolla on paljon voimaa pelastaa.”
2 Miksi pukusi on punainen,ja miksi vaatteesi ovat kuin viinikuurnan polkijalla?+
3 ”Olen polkenut viinikuurnan yksin.
Kansojen joukosta ei ketään ollut kanssani.
Minä poljin niitä suuttuneenaja tallasin niitä vihastuneena.+
Vaatteilleni roiskui niiden verta,ja olen tahrannut koko pukuni.
4 Sydämessäni on koston päivä,+ja lunastettujeni vuosi on tullut.
5 Minä katselin, mutta ei ollut auttajaa,olin hämmästynyt siitä, ettei kukaan tarjonnut tukea.
Niinpä käsivarteni toi minulle pelastuksen*+ja oma vihani tuki minua.
6 Minä tallasin kansoja suuttumuksessani,juovutin niitä vihastuksellani+ja vuodatin maahan niiden verta.”
7 Minä puhun uskollista rakkautta heijastavista Jehovan teoista,Jehovan ylistettävistä teoista,kaikesta siitä, mitä Jehova on tehnyt hyväksemme,+siitä suuresta hyvyydestä, jota hän on osoittanut Israelin kansallearmonsa ja runsaan uskollisen rakkautensa vuoksi.
8 Hän sanoi: ”He ovat todellakin minun kansaani, poikia, jotka eivät ole uskottomia.”*+
Niin hänestä tuli heidän pelastajansa.+
9 Aina kun he tunsivat ahdistusta, hänkin tunsi ahdistusta.+
Hänen henkilökohtainen sanansaattajansa* pelasti heidät.+
Koska hän rakasti heitä ja tunsi myötätuntoa heitä kohtaan, hän lunasti heidät.+Hän nosti heidät ja kantoi heitä kaikkina muinaisina päivinä.+
10 He kuitenkin kapinoivat+ ja murehduttivat hänen pyhän henkensä.+
Silloin hänestä tuli heidän vihollisensa,+ja hän taisteli heitä vastaan.+
11 He muistelivat muinaisia päiviä,hänen palvelijansa Mooseksen päiviä:
”Missä on hän, joka toi heidät ylös merestä+ laumansa paimenten kanssa?+
Missä on hän, joka pani häneen pyhän henkensä,+
12 antoi kunniakkaan käsivartensa kulkea Mooseksen oikealla puolella,+jakoi vedet heidän edestään+tehdäkseen itselleen ikuisen nimen+
13 ja johdatti heidät läpi kuohuvien* vesien,niin että he kulkivat kompastumattakuin hevonen tasaisessa maastossa?*
14 Niin kuin karjan, joka menee alas laaksotasangolle,Jehovan henki vei heidät lepäämään.”+
Niin sinä johdit kansaasitehdäksesi itsellesi majesteettisen* nimen.+
15 Katsele taivaasta ja katsokorkealla olevasta pyhästä ja loistokkaasta* asuinpaikastasi.
Missä ovat intosi ja mahtavuutesi,sisimmästäsi kumpuava myötätunto*+ ja armosi?+
Sinä et osoita niitä meitä kohtaan.
16 Sinä olet meidän Isämme.+Vaikka Abraham ei tietäisi meistäeikä Israel tuntisi meitä,sinä, oi Jehova, olet meidän Isämme.
Kaukaisista ajoista saakka nimesi on ollut Lunastajamme.+
17 Miksi sinä, oi Jehova, annat meidän harhautua* teiltäsi?
Miksi annat meidän sydämemme kovettua,* niin ettemme pelkää sinua?+
Palaa takaisin palvelijoidesi tähden,heimojen, jotka ovat perintösi.+
18 Pyhällä kansallasi oli omaisuus vähän aikaa.
Vastustajamme ovat tallanneet pyhäkkösi.+
19 Olemme liian kauan olleet kuin sellaisia, joita et ole koskaan hallinnut,kuin sellaisia, joita ei ole koskaan kutsuttu sinun nimelläsi.
Alaviitteet
^ Tai mahd. ”kirkkaanpunaisissa”.
^ Tai ”voiton”.
^ Tai ”osoittaudu petollisiksi”.
^ Tai ”Hänen luotaan tullut enkeli”.
^ Tai ”syvien”.
^ Tai ”hevonen erämaassa”.
^ Tai ”kauniin”.
^ Tai ”kauniista”.
^ Kirjaim. ”sisustesi kuohunta”.
^ Tai ”saat meidät harhautumaan”.
^ Tai ”kovetat meidän sydämemme”.