Siirry sisältöön

Siirry sisällysluetteloon

Pyhä Raamattu – Uuden maailman käännös (tutkimislaitos)

A4

Jumalan nimi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa

Jumalan nimi muinaisheprealaisin kirjaimin, joita käytettiin ennen Babylonin pakkosiirtolaisuutta.

Jumalan nimi heprealaisin kirjaimin, joita käytettiin Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen.

Jumalan nimi, joka kirjoitetaan hepreassa neljällä konsonantilla יהוה, esiintyy Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa lähes 7 000 kertaa. Tässä käännöksessä nuo neljä kirjainta eli niin sanottu Tetragrammi on käännetty vastineella ”Jehova”. Tämä nimi esiintyy Raamatussa paljon useammin kuin mikään muu nimi. Vaikka Jumalan hengen ohjaamat kirjoittajat käyttivät Jumalasta monia arvonimiä ja kuvailevia ilmauksia, kuten ”Kaikkivaltias”, ”Korkein” ja ”Herra”, Tetragrammi on ainoa varsinainen nimi, jonka he liittivät Jumalaan.

Jehova Jumala itse ohjasi raamatunkirjoittajia käyttämään hänen nimeään. Hänen henkensä vaikutuksesta esimerkiksi profeetta Joel kirjoitti: ”Jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan nimeä, pelastuu.” (Joel 2:32.) Lisäksi Jumala sai erään psalmistan kirjoittamaan: ”Ihmisten on tiedettävä, että sinä, jonka nimi on Jehova, sinä yksin olet Korkein koko maassa.” (Psalmit 83:18.) Jumalan nimi esiintyy yli 700 kertaa pelkästään Psalmien kirjassa, jonka runomuotoisia tekstejä Jumalan kansa lauloi ja lausui ääneen. Miksi Jumalan nimi sitten puuttuu monista raamatunkäännöksistä? Miksi tässä käännöksessä käytetään muotoa ”Jehova”? Entä mikä on Jumalan nimen Jehova merkitys?

Katkelma Psalmien kirjasta. Teksti on ensimmäisen vuosisadan alkupuoliskolle ajoitetussa Kuolleenmeren kirjakäärössä, ja se on kirjoitettu heprealaisin kirjaimin, joita käytettiin yleisesti Babylonin pakkosiirtolaisuuden jälkeen. Tiheään toistuva Tetragrammi erottuu selvästi, koska se on kirjoitettu muinaisheprealaisin kirjaimin.

Miksi Jumalan nimi puuttuu monista raamatunkäännöksistä? Se johtuu eri syistä. Joidenkin mielestä Kaikkivaltias Jumala ei tarvitse erityistä nimeä erottuakseen muista jumalista. Toisiin on ilmeisesti vaikuttanut juutalainen perinne olla käyttämättä tuota nimeä, ehkä sen häpäisemisen pelosta. Jotkut taas ajattelevat, että koska kukaan ei voi olla varma Jumalan nimen täsmällisestä lausumistavasta, on parempi käyttää pelkkää arvonimeä, esimerkiksi ”Herra” tai ”Jumala”. Tällaiset perustelut ovat kuitenkin puutteellisia seuraavista syistä:

  • Ne jotka väittävät, että Kaikkivaltias Jumala ei tarvitse omaa nimeä, jättävät huomiotta todisteet siitä, että Jumalan nimi esiintyy hänen Sanansa varhaisissa jäljennöksissä, myös niissä, jotka ovat säilyneet ajalta ennen Kristusta. Kuten edellä todettiin, Jumala huolehti siitä, että hänen nimensä sisällytettiin hänen Sanaansa noin 7 000 kertaa. Hän selvästikin haluaa meidän tietävän tuon nimen ja käyttävän sitä.

  • Kääntäjät, jotka poistavat Jumalan nimen kunnioituksesta juutalaista perinnettä kohtaan, eivät ota huomioon erästä olennaista asiaa. Vaikka jotkut juutalaiset kirjurit eivät halunneet lausua tuota nimeä, he eivät poistaneet sitä Raamatun jäljennöksistään. Nimi esiintyy monta kertaa vanhoissa kirjakääröissä, jotka on löydetty Qumranista Kuolleenmeren läheltä. Jotkut raamatunkääntäjät antavat vihjeen siitä, että Jumalan nimi on ollut alkutekstissä, korvaamalla sen suuraakkosin kirjoitetulla arvonimellä ”HERRA”. Siitä huolimatta voidaan kysyä: Miksi he ovat ottaneet vapauden korvata tai poistaa Jumalan nimi, vaikka he myöntävät, että se on Raamatun tekstissä tuhansia kertoja? Keneltä he uskovat saaneensa valtuudet tällaiseen muutokseen? Vain he itse osaavat vastata.

  • Ne jotka sanovat, ettei Jumalan nimeä pidä käyttää, koska sen tarkkaa lausumistapaa ei tiedetä, käyttävät silti huoletta nimeä Jeesus. Ensimmäisellä vuosisadalla Jeesuksen opetuslapset lausuivat hänen nimensä kuitenkin aivan eri tavalla kuin useimmat kristityt nykyään. Juutalaiskristityt lausuivat sen luultavasti Ješúaʽ. Arvonimi ”Kristus” oli puolestaan Mašíaḥ eli ”Messias”. Kreikankieliset kristityt kutsuivat häntä nimellä Iēsū́s Khristós ja latinankieliset nimellä Iesus Christus. Jumalan hengen ohjauksessa Jeesuksen nimi kirjoitettiin Raamattuun kreikkalaisessa muodossa, mikä osoittaa, että ensimmäisen vuosisadan kristityt suhtautuivat asiaan järkevästi ja käyttivät tuosta nimestä omassa kielessään tavallista muotoa. Vastaavasti Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitean mielestä on perusteltua käyttää muotoa ”Jehova”, vaikka Jumalan nimeä ei olisikaan lausuttu täsmälleen niin muinaishepreassa.

Miksi Uuden maailman käännöksessä käytetään muotoa ”Jehova”? Tetragrammin neljää kirjainta (יהוה) vastaavat suomessa konsonantit JHWH. Tetragrammi kirjoitettiin ilman vokaaleja kuten kaikki muinaisheprean sanat. Kun tuo kieli oli jokapäiväisessä käytössä, lukijat pystyivät helposti täydentämään sanat oikeilla vokaaleilla.

Noin tuhat vuotta Heprealaisten kirjoitusten valmistumisen jälkeen juutalaisoppineet kehittivät lausumista ohjaavan merkkijärjestelmän, joka osoitti, mitkä vokaalit heprean sanoihin piti luettaessa lisätä. Siihen mennessä monet juutalaiset olivat kuitenkin omaksuneet sellaisen taikauskoisen käsityksen, että oli väärin sanoa Jumalan nimi ääneen, ja siksi he korvasivat sen muilla ilmauksilla. Jäljentäessään Tetragrammin he ilmeisesti liittivät Jumalan nimen neljään konsonanttiin noiden korvaavien ilmausten vokaalit. Käsikirjoituksista, joissa käytetään näitä vokaalimerkkejä, ei voida siksi päätellä nimen alkuperäistä heprealaista lausumistapaa. Joidenkin mielestä nimi lausuttiin ”Jahve”, mutta muitakin vaihtoehtoja on esitetty. Eräässä Kuolleenmeren kirjakäärössä, joka sisältää osan 3. Mooseksen kirjasta kreikaksi, Jumalan nimi on translitteroitu muotoon Iaō. Tämän lisäksi varhaiset kreikkalaiset kirjoittajat ehdottivat muotoja Iaē, Iabé ja Iaūé. Ei ole kuitenkaan syytä ottaa asiaan jyrkkää kantaa. Emme yksinkertaisesti tiedä, miten Jumalan muinaiset palvelijat lausuivat tuon nimen hepreaksi (1. Mooseksen kirja 13:4; 2. Mooseksen kirja 3:15). Sen kuitenkin tiedämme, että Jumala käytti nimeään toistuvasti viestiessään palvelijoidensa kanssa ja että he puhuttelivat häntä tuolla nimellä ja käyttivät sitä vapaasti keskustellessaan toistensa kanssa (2. Mooseksen kirja 6:2; 1. Kuninkaiden kirja 8:23; Psalmit 99:9).

Miksi tässä käännöksessä sitten käytetään muotoa ”Jehova”? Siksi että sitä on käytetty jo kauan suomessa ja monissa muissa kielissä.

Jumalan nimi 1. Mooseksen kirjan 15:2:ssa William Tyndalen Pentateukin käännöksessä (1530).

Englanninkielisessä Raamatussa Jumalan nimi esiintyi ensimmäisen kerran vuonna 1530, kun William Tyndale julkaisi käännöksensä Pentateukista eli viidestä Mooseksen kirjasta ja käytti siinä muotoa ”Iehouah”. Samantyyppiseen kirjoitusasuun päätyivät 1500-luvulla monet muutkin eurooppalaiset kääntäjät, esimerkiksi Sebastian Münster (latina, 1534), Pierre-Robert Olivétan (ranska, 1535), Antonio Brucioli (italia, 1540) ja Casiodoro de Reina (espanja, 1569).

Suomalaisissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimi esiintyy jo vuonna 1642 ilmestyneessä ensimmäisessä koko Raamatussa, jossa se on 2. Mooseksen kirjan 4:21:n selityksessä muodossa ”Iehovah”. Vuoden 1685 käännöksessä se on muodossa ”Jehovah” 2. Mooseksen kirjan 6:1:n reunahuomautuksessa. Vuoden 1776 kirkkoraamatun sanastossa hakusanan ”Jumala” kohdalla todetaan: ”Jumalan olennollinen ja oma nimi, jolla hän itsensä muista, jotka jumalixi kutsutan eroitta, on se nimi J e h o v a h.” Tässä muodossa nimi esiintyy myös vuoden 1913 väliaikaisessa raamatunkäännöksessä 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa.

Käsitellessään sitä, mitä muotoa Jumalan nimestä pitäisi käyttää, Cambridgen yliopiston heprean kielen professorina aiemmin toiminut A. F. Kirkpatrick sanoi vuonna 1930: ”Oikea lausumistapa ei ole tärkeää, vaan olennaista on ymmärtää, että kyseessä on erisnimi, ei pelkästään ’Herran’ kaltainen arvonimenä käytetty yleisnimi.”

Tetragrammi JHWH: ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’.

Verbi HWH: ’tulla (joksikin)’.

Mikä on nimen Jehova merkitys? Hepreassa nimi Jehova on johdettu verbistä, jonka merkitys on ’tulla (joksikin)’. Joidenkin tutkijoiden mielestä Jumalan nimi on tämän verbin kausatiivimuoto, joka ilmaisee toiminnan aiheuttamista. Siksi Uuden maailman käännöksen raamatunkäännöskomitean käsitys on, että Jumalan nimi tarkoittaa ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Tutkijoilla on asiasta erilaisia näkemyksiä, joten merkityksestä ei voida olla ehdottoman varmoja. Tämä määritelmä sopii kuitenkin hyvin Jehovaan, koska hän on kaiken Luoja ja hän toteuttaa aina tarkoituksensa. Hän on saattanut olemassaoloon fyysisen maailmankaikkeuden ja älylliset olennot, ja lisäksi hän saattaa jatkuvasti tahtonsa ja tarkoituksensa toteutumaan, tulipa eteen mitä tahansa.

Nimen Jehova merkitys ei siis rajoitu siihen, mitä samankaltainen verbi ilmaisee 2. Mooseksen kirjan 3:14:ssä: ”Minusta tulee se, miksi päätän tulla” tai ”Minä osoittaudun miksi osoittaudun.” Nämä sanat eivät tarkkaan ottaen ilmaise Jumalan nimen koko merkitystä, mutta ne paljastavat hänen persoonallisuudestaan yhden piirteen: hän tulee miksi tahansa, mitä kussakin tilanteessa tarvitaan, jotta hänen tarkoituksensa toteutuu. Vaikka nimeen Jehova voikin siis sisältyä tämä ajatus, nimi ei kuitenkaan ilmaise pelkästään sitä, miksi hän itse päättää tulla. Siihen sisältyy myös se, miksi hän saattaa luomistekonsa – niin elolliset kuin elottomatkin – tulemaan toteuttaakseen tarkoituksensa.