Siirry sisältöön

Kuka on Jehova?

Kuka on Jehova?

Raamattu vastaa

 Jehova on Raamatun tosi Jumala ja kaiken Luoja (Ilmestys 4:11). Profeetat Abraham ja Mooses palvoivat häntä ja samoin Jeesus (1. Mooseksen kirja 24:27; 2. Mooseksen kirja 15:1, 2; Johannes 20:17). Hän on ”koko maan” Jumala, ei vain yhden kansan (Psalmit 47:2).

 Jehova on Raamatun mukaan Jumalan erisnimi (2. Mooseksen kirja 3:15; Psalmit 83:18). Se on johdettu heprean kielen verbistä, jonka merkitys on ’tulla (joksikin)’, ja useiden tutkijoiden mielestä nimi merkitsee ’hän saattaa tulemaan (joksikin)’. Tämä määritelmä sopii hyvin Jehovaan, koska hän on Luoja ja hän toteuttaa aina tarkoituksensa (Jesaja 55:10, 11). Raamattu auttaa meitä tuntemaan myös nimen Jehova takana olevan persoonan ja erityisesti hänen vallitsevan ominaisuutensa, rakkauden (2. Mooseksen kirja 34:5–7; Luukas 6:35; 1. Johanneksen kirje 4:8).

 Jehova on suomalainen muoto Jumalan nelikirjaimisesta heprealaisesta nimestä יהוה (JHWH), joka tunnetaan myös tetragrammina. Sitä, miten Jumalan nimi lausuttiin muinaishepreassa, ei tiedetä tarkkaan. Suomalaisissa raamatunkäännöksissä Jumalan nimi esiintyy kuitenkin jo vuonna 1642 ilmestyneessä ensimmäisessä koko Raamatussa muodossa ”Iehovah”. a

Miksi Jumalan nimen muinaisheprealaista lausumistapaa ei tunneta?

 Muinaishepreaa kirjoitettiin ilman vokaaleja käyttäen vain konsonantteja. Hepreaa osaava lukija pystyi helposti täydentämään sanat oikeilla vokaaleilla. Heprealaisten kirjoitusten (”Vanhan Testamentin”) valmistumisen jälkeen jotkut juutalaiset kuitenkin omaksuivat sellaisen taikauskoisen käsityksen, että oli väärin lausua Jumalan nimi. Kun he sitten lukivat ääneen raamatunkohdan, jossa oli Jumalan nimi, he korvasivat sen sellaisilla ilmauksilla kuin ”Herra” ja ”Jumala”. Vuosisatojen kuluessa tuo taikauskoinen näkemys levisi ja muinainen lausumistapa unohtui. b

 Joidenkin mielestä nimi lausuttiin ”Jahve”, mutta muitakin vaihtoehtoja on ehdotettu. Eräässä Kuolleenmeren kirjakäärössä, joka sisältää osan 3. Mooseksen kirjasta kreikaksi, Jumalan nimi on translitteroitu muotoon Iaō. Tämän lisäksi varhaiset kreikkalaiset kirjoittajat ehdottivat muotoja Iaē, I·a·beʹ ja I·a·ou·eʹ, mutta minkään näistä ei voida todistaa olevan se lausumistapa, jota käytettiin muinaishepreassa. c

Vääriä käsityksiä siitä, miten Jumalan nimeä käytetään Raamatussa

 Käsitys: Käännökset, jotka käyttävät nimeä ”Jehova”, ovat lisänneet sen Raamattuun.

 Tosiasia: Jumalan hepreankielinen nimi esiintyy Raamatussa tetragrammina noin 7000 kertaa. d Suurin osa käännöksistä jättää Jumalan nimen mielivaltaisesti pois ja korvaa sen esimerkiksi arvonimellä ”Herra”.

 Käsitys: Kaikkivaltias Jumala ei tarvitse erisnimeä.

 Tosiasia: Jumalan hengen ohjauksessa Raamatun kirjoittajat käyttivät hänen nimeään tuhansia kertoja, ja hän kehottaa palvojiaan käyttämään sitä (Jesaja 42:8; Joel 2:32; Malakia 3:16; Roomalaisille 10:13). Jumala jopa tuomitsi väärät profeetat, jotka yrittivät saada kansan unohtamaan hänen nimensä (Jeremia 23:27).

 Käsitys: Juutalaisen perinteen mukaisesti Jumalan nimi tulisi poistaa Raamatusta.

 Tosiasia: On totta, että jotkut juutalaiset kirjurit kieltäytyivät lausumasta Jumalan nimeä. He eivät kuitenkaan poistaneet sitä Raamatun jäljennöksistään. Missään tapauksessa Jumala ei halua meidän noudattavan ihmisten perinteitä, jotka poikkeavat hänen käskyistään (Matteus 15:1–3).

 Käsitys: Jumalan nimeä ei pidä käyttää Raamatussa, koska sen tarkkaa heprealaista lausumistapaa ei tiedetä.

 Tosiasia: Tällaisen järkeilyn mukaan Jumala odottaisi eri kieliä puhuvien ihmisten lausuvan hänen nimensä aivan samalla tavalla. Raamattu kuitenkin osoittaa, että muinoin eläneet Jumalan palvojat, jotka puhuivat eri kieliä, lausuivat erisnimet eri tavoin.

 Mietipä esimerkiksi Israelin tuomaria Joosuaa. Ensimmäisellä vuosisadalla eläneet kristityt, jotka puhuivat hepreaa, lausuivat hänen nimensä Jehō·šuʹaʽ, kun taas kreikkaa puhuvat sanoivat I·ē·sousʹ. Raamattu käyttää Joosuan heprealaisen nimen kreikkalaista vastinetta, ja tämä osoittaa, että kristityt järkevästi käyttivät erisnimistä muotoa, joka oli yleinen heidän kielessään. (Apostolien teot 7:45; Heprealaisille 4:8.)

 Samaa periaatetta voidaan noudattaa käännettäessä Jumalan nimeä. Paljon tärkeämpää kuin ehdottoman oikea lausumistapa on se, että Jumalan nimelle annetaan sille kuuluva paikka Raamatussa.

a Vuoden 1685 suomenkielisessä käännöksessä Jumalan nimi on muodossa ”Jehovah” 2. Mooseksen kirjan 6:1:n reunahuomautuksessa. Vuoden 1776 kirkkoraamatun rekisterissä hakusanan ”Jumala” kohdalla todetaan: ”Jumalan olennollinen ja oma nimi, jolla hän itsensä muista, jotka jumaliksi kutsutaan, eroittaa, on se nimi Jehovah.” Tässä muodossa nimi esiintyy myös vuoden 1913 väliaikaisessa raamatunkäännöksessä 2. Mooseksen kirjan 6:3:ssa.

b Eräs katolinen tietosanakirja sanoo: ”Jonkin aikaa pakkosiirtolaisuuden päättymisen jälkeen nimeä Jahve alettiin kunnioittaa erityisen syvästi, ja tavaksi tuli korvata se sanalla ADONAI tai ELOHIM.” (New Catholic Encyclopedia, 2. laitos, osa 14, s. 883–884.)

c Lisäaineistoa kirjasessa Jumalan sanan tutkimisopas, 1. osio ”Jumalan nimi Raamatun heprealaisissa kirjoituksissa”.

d Ks. Theological Lexicon of the Old Testament, 2. osa, s. 523–524.