Lasten kasvattaminen pienokaisesta teini-ikään

”Viisivuotiaiksi asti lapset ovat oman kodin suojissa, ja hyvien ominaisuuksien juurruttaminen heihin on suhteellisen helppoa. Mutta kun he aloittavat koulun, he joutuvat sellaisten ihmisten vaikutuspiiriin, jotka toimivat ja puhuvat eri tavalla kuin mihin he ovat tottuneet.” (Valter, Italia)

VARTTUESSAAN lapset kokeilevat laajenevan maailmansa rajoja. Samalla heidän elämäänsä ilmaantuu uusia ihmisiä, esimerkiksi leikki- ja koulutovereita sekä sukulaisia. Kuten edellä mainittu Valter totesi, vanhemmat eivät enää vauvaiän jälkeen ole ainoat lapsen elämään vaikuttavat ihmiset. Siksi onkin välttämätöntä opettaa lapselle tottelevaisuuden ja hyvien tapojen merkitys hänen varhaisvuosinaan. Lisäksi on tärkeää opettaa häntä erottamaan oikea ja väärä.

Mikään edellä mainituista ei ole lapsella synnynnäistä, eikä hän opi niitä yhdessä yössä. Häntä täytyy todennäköisesti ”ojentaa, nuhdella, kehottaa täysin pitkämielisesti ja kaikella opetustaidolla” (2. Timoteukselle 4:2). Israelilaisvanhemmille sanottiin Jumalan laeista: ”Sinun on teroitettava niitä pojillesi ja puhuttava niistä kotona istuessasi ja tietä kulkiessasi ja maata mennessäsi ja ylös noustessasi.” (5. Mooseksen kirja 6:6, 7.) Kuten Raamattu osoittaa, lasta on tärkeää opettaa jatkuvasti.

Lasten kasvattamiseen sisältyy monia haasteita. Tarkastelemme seuraavassa niistä muutamia.

Aika kuunnella

Raamatussa sanotaan, että on ”aika puhua”, mutta on myös aika kuunnella (Saarnaaja 3:7). Miten lasta voi opettaa kuuntelemaan, kun toiset – sinä mukaan lukien – puhuvat? Yksi keino on näyttää itse esimerkkiä. Kuunteletko sinä tarkkaavaisesti toisia, myös lapsiasi?

Lasten huomio hajaantuu helposti, ja kärsivällisyytesi joutuu epäilemättä koetukselle, kun yrität kommunikoida heidän kanssaan. Jokainen lapsi on erilainen, joten yritä saada selville, millainen viestintä toimii parhaiten sinun lapsesi tapauksessa. Esimerkiksi brittiläinen David sanoo: ”Pyydän tytärtämme toistamaan omin sanoin sen, mitä olen juuri sanonut. Siten hän oppii iän karttuessa kuuntelemaan tarkkaavaisemmin.”

Kun Jeesus opetti opetuslapsiaan, hän sanoi heille: ”Kiinnittäkää – – huomiota siihen, miten kuuntelette.” (Luukas 8:18.) Jos kerran aikuisten on toimittava näin, niin kuinka paljon ennemmin lasten!

”Antakaa – – toisillenne auliisti anteeksi”

Raamatussa sanotaan: ”Kestäkää jatkuvasti toisianne ja antakaa jatkuvasti toisillenne auliisti anteeksi, jos jollakulla on valituksen  syytä toista vastaan.” (Kolossalaisille 3:13.) Lapsia voidaan auttaa kehittämään anteeksiantavaisuutta. Miten?

Kuten edellä todettiin, vanhempien on näytettävä esimerkkiä ja oltava hyviä kuuntelijoita. On tärkeää, että lapsenne näkevät teidän ilmaisevan anteeksiantavaa henkeä ollessanne tekemisissä toisten kanssa. Tähän pyrkii venäläinen Marina, joka sanoo: ”Yritämme olla lapsillemme hyvänä esimerkkinä siten, että olemme anteeksiantavaisia ja joustavia emmekä ole herkkiä loukkaantumaan. Kun olen väärässä, pyydän lapsilta anteeksi, sillä haluan, että he toimivat samoin ollessaan kanssakäymisissä muiden ihmisten kanssa.”

Aikuisena on välttämätöntä osata selvittää erimielisyydet ja antaa anteeksi. Opeta lapsiasi olemaan huomaavaisia toisia kohtaan ja kantamaan vastuu virheistään. Näin annat heille arvokkaan lahjan, joka hyödyttää heitä heidän varttuessaan.

”Osoittautukaa kiitollisiksi”

Nykyisinä ”kriittisinä aikoina, joista on vaikea selviytyä”, monet ihmiset ovat ”itserakkaita” (2. Timoteukselle 3:1, 2). Sinun tulee kasvattaa lapsissasi kiitollisuuden henkeä heidän ollessaan vielä pieniä. ”Osoittautukaa kiitollisiksi”, kirjoitti apostoli Paavali (Kolossalaisille 3:15).

Lapset voivat jo varhain oppia noudattamaan hyviä tapoja ja ottamaan toiset huomioon. ”Paras keino kasvattaa kiitollisuutta on osoittaa sitä itse kotona hellittämättä”, sanoo tri Kyle Pruett Parents-lehdessä ja lisää: ”Sinun on säännöllisesti sanottava, miten paljon arvostat saamaasi apua tai muita huomaavaisia tekoja – – Se vaatii paljon harjoitusta.”

Brittiläinen Richard yrittää toimia näin. ”Vaimoni ja minä osoitamme käytännössä, miten kiittää niitä, jotka ovat olleet huomaavaisia meitä kohtaan, esimerkiksi opettajia tai isovanhempia”, hän kertoo. ”Aina kun olemme aterioineet jonkun perheen luona, kirjoitamme kiitoskortin, johon kaikki lapset panevat nimensä tai piirtävät jonkin kuvan.” Kun lapsilla on arvostava ja kiitollinen henki, heidän on helpompi luoda pysyviä ja läheisiä ihmissuhteita myöhemmin elämässään.

”Älä pidätä kuria”

Lasten on varttuessaan välttämätöntä oppia, että teoilla on seurauksensa. He ovat jo nuorena tilivelvollisia toimistaan paitsi kotona myös koulussa ja muualla yhteiskunnassa. Voit opettaa lapsillesi sen periaatteen, että mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää (Galatalaisille 6:7). Miten?

Raamatussa sanotaan: ”Älä pidätä kuria.” (Sananlaskut 23:13.) Jos olet tehnyt lapselle selväksi, että tietystä väärinteosta on tietynlaiset seuraukset, älä pelkää toimia sanojesi mukaisesti. Argentiinassa asuva äiti, Norma, sanoo: ”On välttämätöntä olla johdonmukainen. Epäjohdonmukaisuus rohkaisee lasta ohjailemaan tilanteita mielensä mukaan.”

Vanhemmat voivat lasten väärinteon jälkeen säästyä loputtomalta kädenväännöltä näiden kanssa, kun he ovat huolehtineet siitä, että nämä ovat selvillä tottelemattomuuden seurauksista jo etukäteen. On vähemmän todennäköistä, että lapset vastustavat vanhempiaan, jos he tietävät säännöt ja sen, mitä  koituu niiden rikkomisesta, ja jos heillä on syytä uskoa, etteivät he voi välttyä seurauksilta.

Jotta kuri täyttäisi tarkoituksensa, sitä ei tietystikään pidä antaa vihanpuuskassa. Raamattu sanoo: ”Kaikki ilkeämielinen katkeruus ja suuttumus ja vihastus ja huutaminen ja herjaava puhe olkoon kaukana teistä.” (Efesolaisille 4:31.) Kurin ei tule koskaan olla kohtuutonta eikä väkivaltaista sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään.

Itsensä hillitseminen voi kuitenkin tuntua äärimmäisen vaikealta, kun lapsi koettelee kärsivällisyyttä toden teolla. Uusiseelantilainen Peter myöntääkin, ettei se ole aina helppoa, mutta jatkaa: ”Lasten on opittava, että kuri johtuu heidän teoistaan eikä vanhempien itsehillinnän puutteesta.”

Peter ja hänen vaimonsa yrittävät auttaa lapsiaan näkemään oikaisusta koituvat pitkän aikavälin hyödyt. Hän sanoo: ”Vaikka lapset olisivat tehneet jotain erityisen sopimatonta, puhumme heidän kanssaan siitä, millaisia ihmisiä heidän pitäisi olla, emme niinkään siitä, mitä väärää he ovat juuri tehneet.”

”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi”

Jumala sanoi, millaista oikaisua hän antaisi kansalleen: ”Minun on sopivassa määrin kuritettava sinua.” (Jeremia 46:28.) Parhaat tulokset saat, jos antamasi kuri on oikeudenmukaista ja oikeassa suhteessa tehtyyn rikkeeseen. Paavali kirjoitti toisille kristityille: ”Tulkoon järkevyytenne tunnetuksi.” (Filippiläisille 4:5.)

Järkevyyteen sisältyy oikaisun antaminen siten, että lapsi voi säilyttää arvokkuutensa. Italialainen isä, Santi, sanoo: ”En koskaan vähättele poikaani tai tytärtäni. Yritän sen sijaan selvittää ongelman syyn ja pureutua siihen. Jos suinkin mahdollista, en ojenna lapsiani muiden nähden, en edes toistensa nähden. En liioin tee heidän vioistaan pilaa julkisesti enkä yksityisesti.”

Edellä lainattu Richard tähdentää järkevyyden merkitystä. ”Lasta ei koskaan pidä rangaista kumuloituvasti siten, että jokaisen väärinteon jälkeen rangaistus entisestään kovenee”, hän sanoo. ”Kurin antamisen jälkeen ei pidä enää jankuttaa samasta asiasta eikä muistuttaa lasta hänen virheistään.”

Lasten kasvattaminen on kovaa työtä, joka kysyy uhrautuvuutta mutta on samalla hyvin palkitsevaa. Tämän on todennut venäläinen Jelena, joka sanoo: ”Olen hankkinut osa-aikatyön, jotta voin viettää enemmän aikaa poikani kanssa. Tämä vaatii ponnistelua ja merkitsee pienempiä tuloja. Uhraukset tuntuvat kuitenkin vaivan arvoisilta, kun näen, miten iloinen poikani on ja miten läheisiä olemme.”

[Kuva s. 11]

Lapset voivat oppia ottamaan toiset huomioon.

[Kuva s. 12]

Anna lapsen säilyttää arvokkuutensa oikaistessasi häntä.