TUSKIN mikään vaikuttaa yhtä avuttomalta kuin pieni vauva. Vastasyntyneenä turvallisuutemme oli täysin vanhempiemme varassa. Kun opimme kävelemään, meitä vastaan tuli vieraita ihmisiä, jotka näyttivät jättiläisiltä. Jos vanhemmat eivät olleet lähellä, meitä pelotti. Mutta kun tartuimme isää tai äitiä kädestä, tunsimme olevamme turvassa.

Lapsena hyvinvointimme riippui vanhempiemme rakkaudesta ja kannustuksesta. Se että havaitsimme vanhempiemme rakastavan meitä, vahvisti turvallisuudentunnettamme. Kun he vakuuttivat meille, että onnistuisimme, itseluottamuksemme kasvoi, ja se kannusti meitä jatkamaan eteenpäin.

Varttuessamme myös läheiset ystävät loivat turvaa. Heidän seurassaan oli mukava olla, ja kouluympäristö tuntui vähemmän pelottavalta.

Edellä kuvailtu pitää tietenkin paikkansa vain, jos lapsuutemme on ollut ihanteellinen. Joillakin nuorilla ei juuri ole läheisiä ystäviä, ja liian monet lapset saavat vain vähän tukea vanhemmiltaan. ”Aina kun näen kuvia yhtenäisistä perheistä tekemässä kaikkea yhdessä, toivon, että olisin itsekin saanut kokea sellaista lapsena”, tunnustaa Melissa. * Ehkä sinusta tuntuu samalta.

Kenties itseluottamuksesi oli lapsuudessasi heikko. Ehkä sait vain vähän rakkautta ja kannustusta. Saatat muistaa vanhempiesi jatkuvat riidat, jotka johtivat lopulta avioeroon. Ehkä olet syyttänyt siitä virheellisesti itseäsi. Tai mikä vielä pahempaa, jompikumpi vanhemmistasi on voinut pahoinpidellä sinua sanallisesti tai fyysisesti.

Miten turvaton lapsi saattaa reagoida? Jotkut alkavat teini-iässä käyttää huumeita tai juopotella. Toiset liittyvät jengeihin tunteakseen kuuluvansa johonkin. Turvaton teini-ikäinen voi syöksyä romanttiseen suhteeseen etsiessään rakkautta ja kiintymystä. Tällaiset suhteet ovat kuitenkin harvoin kestäviä, ja usein suhteen kariutuminen vain lisää turvattomuutta.

Haavoittuvilla teini-ikäisillä voi olla heikko itsetunto, vaikka he välttyisivätkin pahoilta karikoilta.  ”Vakuutuin siitä, että olin hyödytön, koska äitini hoki sitä minulle jatkuvasti”, kertoo Ana. ”En muista, että hän olisi koskaan kiittänyt minua tai osoittanut minkäänlaista kiintymystä.”

Kasvuympäristö ei ole ainut syy turvattomuuteen. Se voi johtua traumaattisesta avioerosta, ikääntymisen tuomista vaikeuksista tai jopa siitä, että on huolissaan omasta ulkonäöstä. Olipa syy mikä tahansa, turvattomuus voi riistää meiltä onnellisuuden ja vahingoittaa ihmissuhteitamme. Miten voimme voittaa tällaiset tunteet?

Meidän on tärkeää tietää, että apua on saatavilla. On olemassa joku, joka voi ja joka haluaa auttaa meitä jokaista – itse Jumala.

Tämä käy ilmi sanoista, jotka Jumala esitti profeettansa Jesajan kautta: ”Älä tähyile ympärillesi, sillä minä olen sinun Jumalasi. Olen vahvistava sinua. Olen todella auttava sinua. Olen todella pitävä sinusta lujasti kiinni vanhurskauden oikealla kädelläni.” (Jesaja 41:10, 13.) On lohduttavaa ajatella, että Jumala haluaa ikään kuin ottaa kädestämme kiinni. Meidän ei tarvitse olla huolissamme!

Raamatussa kerrotaan Jumalan palvojista, jotka olivat ahdistuneita mutta jotka oppivat pitämään Jumalaa kädestä. Samuelin äiti Hanna tunsi olevansa epäonnistuja, koska hän ei kyennyt saamaan lasta. Hedelmättömyytensä takia häntä monesti pilkattiin. Tämän vuoksi Hanna menetti ruokahalunsa ja itki usein. (1. Samuelin kirja 1:6, 8.) Mutta vuodatettuaan tunteensa Jumalalle hän ei enää ollut murheellinen (1. Samuelin kirja 1:18).

Myös psalmista Daavid tunsi toisinaan turvattomuutta. Kuningas Saul ajoi häntä takaa vuosien ajan. Hän oli monesti hengenvaarassa, ja joskus hän tunsi hukkuvansa ongelmiin. (Psalmit 55:3–5; 69:1.) * Tästä huolimatta hän kirjoitti: ”Rauhassa tahdon käydä levolle ja myös nukun, sillä sinä, oi Jehova, sinä yksin saatat minut asumaan turvassa.” (Psalmit 4:8.)

Sekä Hanna että Daavid heittivät tunneperäisen taakkansa Jehovalle ja havaitsivat, että Jehova tuki heitä (Psalmit 55:22). Miten me voimme tehdä saman?

1. Opi luottamaan Jehovaan Isänäsi.

Jeesus kehotti hankkimaan Isänsä, ”ainoan tosi Jumalan”, tuntemusta (Johannes 17:3). ”Hän ei ole kaukana meistä kenestäkään”, vakuutti apostoli Paavali (Apostolien teot 17:27). ”Lähestykää Jumalaa, niin hän lähestyy teitä”, kirjoitti Jaakob (Jaakobin kirje 4:8).

Sen tietäminen, että meillä on taivaallinen Isä, joka rakastaa meitä ja välittää meistä, on erittäin tärkeä askel, jotta voimme voittaa ahdistavat tunteet. Tällaisen luottamuksen rakentaminen voi toki vaatia aikaa, mutta monet ovat havainneet, että siitä on todellista apua. ”Kun Jehovasta tuli Isäni, minulla oli viimeinkin joku, jolle kertoa sisimmistä tunteistani”, sanoo Caroline. ”Se oli valtavan huojentavaa!”

”Jehova auttoi minua tuntemaan, että olen turvassa, kun jäin aivan yksin ilman vanhempiani”, muistelee Rachel. ”Saatoin puhua hänelle ja pyytää häneltä apua ongelmiini. Hän tosiaan auttoi minua.” *

2. Löydä hengellinen perhe.

Jeesus opetti opetuslapsiaan pitämään toisiaan veljinä ja sisarina. ”Te kaikki olette veljiä”, hän sanoi heille (Matteus 23:8). Hän halusi, että hänen aidot opetuslapsensa rakastaisivat toisiaan ja muodostaisivat ikään kuin suuren hengellisen perheen (Matteus 12:48–50; Johannes 13:35).

Jehovan todistajat pyrkivät vilpittömästi tekemään seurakunnistaan tällaisia lämpimiä, lohdutusta tarjoavia hengellisiä perheitä (Heprealaisille 10:24, 25). Monet ovat havainneet, että seurakunnan kokoukset ovat kuin rauhoittavaa voidetta, joka voi parantaa heidän henkiset haavansa ja ruhjeensa.

”Minulla oli seurakunnassa erityinen ystävä, joka ymmärsi tuntemani tuskan”, muistelee Eva. ”Hän kuunteli minua, luki minulle ja rukoili kanssani. Hän piti huolen siitä, etten ollut yksin. Hänen avullaan saatoin käydä asioita läpi ja keventää mieltäni. Hänen tukensa ansiosta aloin tuntea oloni turvallisemmaksi.” Aiemmin mainittu Rachel lisää: ”Löysin seurakunnasta ’äidin’ ja ’isän’. He saivat minut tuntemaan, että olin rakastettu ja turvassa.”

 3. Osoita rakkautta ja ole ystävällinen.

Osoittamalla rakkautta ja olemalla ystävällinen toisille voi rakentaa kestäviä ystävyyssuhteita. Jeesus sanoi: ”Onnellisempaa on antaa kuin saada.” (Apostolien teot 20:35.) Tulemme epäilemättä myös huomaamaan, että mitä enemmän ilmaisemme rakkautta, sitä enemmän sitä saamme. ”Harjoittakaa antamista, niin teille annetaan”, sanoi Jeesus opetuslapsilleen (Luukas 6:38).

Kun annamme ja saamme rakkautta, tunnemme olomme paljon turvallisemmaksi. Raamatussa sanotaankin, että ”rakkaus ei koskaan häviä” (1. Korinttilaisille 13:8). ”Tiedän, että jotkin kielteiset ajatukset, joita minulla on itsestäni, eivät yksinkertaisesti pidä paikkaansa”, myöntää María. ”Taistelen kielteisiä ajatuksia vastaan auttamalla toisia ja unohtamalla itseni. Aina kun teen jotain toisten hyväksi, tunnen tyytyväisyyttä.”

Edellä mainitut askeleet eivät ole mikään ihmelääke, joka toisi nopean, pysyvän huojennuksen. Niistä voi silti olla paljon apua. ”Minulla on edelleen aika ajoin epävarmuuden tunteita”, sanoo Caroline. ”Mutta nyt itsetuntoni on vahvempi. Tiedän, että Jumala välittää minusta, ja minulla on myös monia läheisiä ystäviä, jotka tekevät oloni turvalliseksi.” Rachelilla on samanlaisia tunteita. Hän sanoo: ”Toisinaan olen hyvin surullinen. Minulla on kuitenkin hengellisiä veljiä ja sisaria, joilta voin pyytää neuvoja ja jotka auttavat minua ajattelemaan positiivisesti. Ja mikä parasta, minulla on taivaallinen Isä, jolle puhun joka päivä. Sillä on erittäin suuri vaikutus.”

On olemassa myös pysyvä ratkaisu. Raamattu kertoo tulevasta uudesta maailmasta, jossa jokainen tuntee olevansa turvassa. Jumalan sanassa luvataan: ”He istuvat todella kukin viiniköynnöksensä ja viikunapuunsa alla, eikä kukaan saata heitä vapisemaan.” (Miika 4:4.) Tuolloin kukaan ei tee oloamme turvattomaksi eikä aiheuta meille vahinkoa. Jopa traumaattisten kokemusten muistot ovat poissa. Niitä ”ei enää palauteta mieleen”. (Jesaja 65:17, 25.) Jumala ja hänen poikansa Kristus Jeesus saavat aikaan ”tosi vanhurskauden”, mistä on tuloksena pysyvä ”levollisuus ja turvallisuus” (Jesaja 32:17).