Perheemme asui Tellancourtin kylässä Koillis-Ranskassa. Isäni oli ranskalainen ja äiti italialainen. Kun olin kahdeksanvuotias, muutimme Roomaan erääseen köyhään työläislähiöön. Elämä kotona muuttui vaikeaksi. Vanhempani riitelivät väkivaltaisesti taloudellisten ongelmien vuoksi.

Ollessani 15-vuotias äiti kehotti minua lähtemään ulos ja hankkimaan itselleni ystäviä. Aloin viettää yhä pitempiä aikoja poissa kotoa, ja pian jouduin huonoon seuraan. Eräänä päivänä minua lähestyi mies, joka vaikutti ystävälliseltä. Hän tarjosi minulle huumeita, ja otin ne, koska halusin näyttää aikuiselta. Ajauduin nopeasti huumeiden ja moraalittomuuden maailmaan. Jouduin usein seksuaalisen väkivallan uhriksi. Elämä menetti merkityksensä, ja minulle oli yhdentekevää, olinko elossa vai kuollut. Olin äärimmäisen yksinäinen. 16-vuotiaana yritin itsemurhaa juomalla pullollisen viskiä ja hyppäämällä järveen. Makasin sen jälkeen kolme päivää koomassa.

Aloin arvostaa elämää, mutta minusta tuli väkivaltainen ja epärehellinen. Tarjosin ihmisille seksiä, huumasin heidät heidän kotonaan ja varastin heiltä sitten kaiken arvokkaan. Suuret rikollisjärjestöt kuljetuttivat minulla huumeita eri puolille Italiaa. Jouduin yhtenään vaikeuksiin poliisin kanssa. Minusta tuntui, että elämäni oli turhaa ja täysin poissa raiteiltaan, vaikka uskoinkin, että olemassaolollani täytyy olla jokin tarkoitus. Rukoilin Jumalaa ja pyysin häntä antamaan minulle edes yhden rauhallisen ja onnellisen vuoden.

24-vuotiaana päätin muuttaa Englantiin. Toimintani huumekauppiaiden kanssa oli saattanut minut hengenvaaraan. Ennen lähtöä kävin katsomassa äitiäni. Yllätyksekseni tapasin hänen luonaan Annunziato Lugarà -nimisen miehen, joka keskusteli hänen kanssaan Raamatusta. * Olin selvillä miehen rikollisesta taustasta, joten pelästyin ja kysyin, miksi hän oli siellä. Hän kertoi suurista muutoksista, joita oli tehnyt  elämässään tullakseen Jehovan todistajaksi, ja sai minut lupaamaan, että keskustelisin todistajien kanssa Englantiin saavuttuani. Palasin kuitenkin tuota pikaa entiseen elämäntapaani.

Eräänä päivänä tapasin todistajan, joka tarjosi Vartiotorni- ja Herätkää!-lehtiä vilkkaalla Lontoon kadulla. Muistin Annunziatolle antamani lupauksen ja kysyin todistajalta, voisiko joku alkaa tutkia kanssani Raamattua.

Raamatusta oppimani asiat hämmästyttivät minua. Sydäntäni kosketti esimerkiksi 1. Johanneksen kirjeen 1:9, jossa sanotaan Jumalasta: ”Jos tunnustamme syntimme, niin hän on uskollinen ja vanhurskas, niin että hän antaa meille syntimme anteeksi ja puhdistaa meidät.” Jae vaikutti minuun dramaattisesti, sillä tunsin elämäntapani vuoksi itseni hyvin likaiseksi. Aloin saman tien käydä kokouksissa Jehovan todistajien valtakunnansalissa. Todistajat ottivat minut lämpimästi vastaan. Kun näin, miten läheisiä ystäviä he olivat keskenään, halusin olla osa heidän perheen kaltaista seurakuntaansa. Juuri sellaista ystävyyttä olin aina kaivannut.

Huumeista ja moraalittomasta elämäntavasta luopuminen ei ollut kovin vaikeaa, mutta toisin oli persoonallisuuden hiomisen laita. Tajusin, että minun oli kohdeltava toisia kunnioittavasti ja huomaavaisesti. Joudun yhä taistelemaan joitakin huonoja taipumuksia vastaan, mutta Jehovan avulla olen edistynyt. Noin puoli vuotta Raamatun tutkimisen aloittamisesta minusta tuli kastettu Jehovan todistaja. Tämä tapahtui vuonna 1997.

Kasteen jälkeen avioiduin nuoren Barbara-nimisen naisen kanssa. Hänestäkin oli vasta hiljattain tullut Jehovan todistaja. Kun eräs vanha ystäväni näki, miten paljon olin muuttunut, hänkin alkoi tutkia Raamattua. Hänestä tuli aikanaan todistaja, ja samoin hänen sisarestaan. Sitten myös isoäitini yli 80-vuotias sisko alkoi tutkia, ja hän kävi kasteella ennen kuolemaansa.

Palvelen tätä nykyä vanhimpana paikallisessa seurakunnassa, ja vaimoni ja minä olemme kokoaikaisia evankelistoja. Kerromme Raamatun opetuksista Lontoossa asuville italiaa puhuville ihmisille. Aika ajoin entinen elämäntapani masentaa minua, mutta Barbara on tukenut minua valtavasti. Viimeinkin saan nauttia vakaasta perhe-elämästä, jollaista aina kaipasin, ja minulla on rakastava Isä, jollaisen aina halusin. Pyysin Jumalalta yhtä rauhallista ja onnellista vuotta, mutta hän on antanut minulle paljon enemmän!