Kun aurinko muuttui punaiseksi

VUODEN 1783 kesällä outo, kuiva pilviverho peitti kuukausien ajan laajoja alueita pohjoisella pallonpuoliskolla. Aurinko muuttui verenpunaiseksi, kasvillisuus kuihtui, ja lukematon määrä ihmisiä kuoli. Arvioiden mukaan yksistään Ranskassa ja Englannissa pilvi vaati kymmeniätuhansia kuolonuhreja. Useat muut sairastuivat – nähtävästi jopa niin monet, että maanviljelijöillä oli täysi työ löytää väkeä korjaamaan vahingoilta säästynyt sato.

Tuon pilviverhon on sanottu olleen ”viime vuosituhannen merkittävimpiä meteorologisia ja geofysikaalisia ilmiöitä”. Siihen aikaan sen aiheuttaja tiedettiin kuitenkin vain Islannissa: maassa oli sattunut tulivuorenpurkaus, jollaisia asiantuntijoiden mukaan esiintyy ainoastaan muutaman sadan vuoden välein. Islannissa purkaus aiheutti luonnollisestikin suurinta vahinkoa, ja arviolta 20 prosenttia asukkaista kuoli.

Lakivuoren purkaus

Kesäkuun 8. päivänä 1783 Etelä-Islannissa sijaitsevan Síðan alueen asukkaat näkivät ensimmäiset pahaenteiset merkit tapahtumasta, joka tultiin tuntemaan Lakivuoren rakopurkauksena. Eri maissa olleiden havainnoijien muistiinmerkintöjen perusteella tutkijat ovat onnistuneet laatimaan kartan, joka kertoo, mitä reittiä vulkaaninen pilvi eteni päivä päivältä. Islantilainen Jón Steingrímsson kertoi nähneensä pohjoisesta leviävän ”mustan sumun”. Taivas pimeni, ja maa peittyi hienoon tuhkaan. Sitten alkoivat maanjäristykset. Hän kirjoitti, että viikkoa myöhemmin ”kauhistuttava tulivirta syöksyi pitkin Skaftájoen uomaa” ja hautasi alleen kaiken tielleen osuvan. Steingrímsson piti tapahtumista kirjaa kahdeksan kuukauden ajan.

Tuolloin sattunut purkaus oli niin sanottu laakiobasalttipurkaus. Maankuoreen syntyi 25 kilometrin pituinen halkeama, josta ryöppysi 15 kuutiokilometriä laavaa, mikä on enemmän kuin missään muussa muistiinmerkityssä tulivuorenpurkauksessa. Sula kiviaines lensi hehkuvina suihkuina satojen metrien korkeuteen. Laava virtasi noin 80 kilometrin päähän halkeamasta ja peitti alleen 580 neliökilometrin alueen. Se täytti myös Skaftájoen uoman.

Seuraavan vuoden aikana tuhka ja myrkylliset aineet, jotka olivat saastuttaneet Islannissa ruohon, tappoivat yli puolet nautakarjasta ja noin 80 prosenttia hevosista ja lampaista. Nälänhätää oli monin paikoin. Lakin purkauksessa vapautui arviolta 110 miljoonaa tonnia rikkidioksidia ilmakehään, missä se vesihöyryn kanssa reagoidessaan tuotti lähes 200 miljoonaa tonnia happamia kaasuja. *

Vaikutukset etäällä

Tuona kesänä tuulet kuljettivat myrkyllistä ilmaa pitkien matkojen päähän. Brittiläiset ja ranskalaiset puhuivat eriskummallisesta sumusta tai savupilvestä, jollaista kukaan ei ollut aiemmin nähnyt. Se oli rikinkatkuista ja aiheutti hengityselinten sairauksia, punatautia, päänsärkyä, silmä- ja kurkkukipua sekä muita ongelmia. Paksu rikkidioksidipilvi yhdessä  rikkihapon kanssa oli kohtalokas sekä nuorille että vanhoille.

Saksassa myrkkypilvi kuihdutti eräänä yönä Emsjokea reunustavien puiden lehdet. Englannissa kasvillisuus lakastui ja puiden lehdet käpristyivät aivan kuin ne olisivat kärventyneet. Samanlaisia uutisia kuultiin eri puolilta Skandinaviaa sekä Alankomaista, Ranskasta, Slovakiasta, Unkarista, Romaniasta ja Italiasta. Pilvi huomattiin jopa Portugalissa, Tunisiassa, Syyriassa, Venäjällä, Länsi-Kiinassa ja Newfoundlandissa asti.

Kaikesta päättäen ilman suuri saastepitoisuus vaikutti myös lämpötiloihin estämällä auringonsäteiden pääsyn maanpinnalle. Vuonna 1784 Manner-Euroopan keskilämpötila oli suunnilleen kaksi astetta alhaisempi kuin muina vuosisadan jälkipuoliskon vuosina. Islannissa oli lähes viisi astetta viileämpää. Pohjois-Amerikassa talvi 1783–84 oli niin kylmä, että jäälauttojen kerrottiin ”ajelehtineen alas Mississippiä – – Meksikonlahteen”.

Noihin aikoihin Luoteis-Alaskassa asuva inuiittiyhteisö, kauwerakit, oli vähällä hävitä maailmankartalta, minkä jotkut tutkijat arvelevat olleen kytköksissä Lakin purkausta seuranneeseen nälänhätään. Puiden vuosirenkaiden perusteella vuoden 1783 kesä oli Alaskan kylmin yli 400 vuoteen. Kauwerakien suullisen perimätiedon mukaan eräänä vuonna lämmin kausi päättyi kesäkuussa ja sitä seurasi äärimmäinen kylmyys ja nälkä.

Lakivuoren purkaus ja nykymaailma

Vuoden 1783 luonnonkatastrofi on jo miltei unohtunut, koska siitä on vierähtänyt kauan aikaa eivätkä useimmat sen kokeneet tienneet, mistä se johtui. Islannissa Lakin purkaus kuitenkin muistetaan maan historian suurimpana luonnononnettomuutena.

Jotkut selittivät onnettomuuden olleen Jumalan rangaistus. Raamattu ei kuitenkaan tue tällaista näkemystä (Jaakobin kirje 1:13). Jumala ei rankaise erotuksetta sekä hyviä että pahoja, sillä ”kaikki hänen tiensä ovat oikeutta” (5. Mooseksen kirja 32:4). Hänen oikeudenmukaisuutensa käy ilmi suurenmoisella tavalla tulevaisuudessa, kun hän puuttuu ihmisten asioihin. Raamattu osoittaa, että hänen tarkoituksensa on tehdä loppu kaikesta, mikä aiheuttaa kuolemaa ja kärsimystä, luonnononnettomuudet mukaan lukien (Jesaja 25:8; Ilmestys 21:3, 4).

[Alaviite]

[Kuva s. 14, 15]

Ilmakuva Lakin purkauksen synnyttämästä maisemasta

[Kuva s. 14, 15]

Hehkuva laavapurkaus

[Kuva s. 15]

Satelliittikuva Islannista

[Kuvien lähdemerkinnät s. 14]

Laavapurkaus: © Tom Pfeiffer; ilmakuva: U.S. Geological Survey; satelliittikuva: Jacques Descloitres, MODIS Rapid Response Team, NASA/GSFC