Onko järkevää uskoa Jumalaan?

OLETKO pohtinut, miksi kaikkea ainetta atomeista valtaviin galakseihin hallitsevat täsmälliset matemaattiset lait? Oletko pysähtynyt miettimään itse elämää – sen monimuotoisuutta, monimutkaisuutta ja hämmästyttävää suunnitelmallisuutta? Monet pitävät maailmankaikkeutta ja elämää suuren kosmisen sattuman ja evoluution tuottamana. Toiset taas antavat niistä kunnian älykkäälle Luojalle. Kumpi kanta on sinusta järkevämpi?

Molemmat näkökannat vaativat tietysti uskoa. Raamatussa sanotaan, että ”kukaan ihminen ei ole milloinkaan nähnyt Jumalaa” (Johannes 1:18). Vastaavasti yksikään ihminen ei ole nähnyt universumin muodostumista tai elämän alkua. Kukaan ei ole liioin nähnyt yhdenkään elämänmuodon kehittyvän korkeammaksi tai jopa kokonaan toiseksi elämänmuodoksi. Fossiilisto osoittaa, että eläinten pääryhmät ilmaantuivat yhtäkkiä ja että ne ovat pysyneet käytännössä muuttumattomina. * Ratkaiseva kysymys kuuluukin: kumpi usko lepää vahvalla perustalla, usko evoluutioon vai usko Luojaan?

Perustuuko uskosi vankoille todisteille?

Aito usko on Raamatun mukaan ”selvä osoitus todellisuuksista, vaikka niitä ei nähdä” (Heprealaisille 11:1). Eräs toinen käännös samasta jakeesta kuuluu: ”Usko – – saa meidät vakuuttumaan tosiasioista, joita emme näe.” (The New English Bible.) Voit epäilemättä mainita useita näkymättömiä tosiasioita, joihin uskot lujasti.

Valaisemme asiaa. Monet arvostetut historiantutkijat uskovat, että Aleksanteri Suuri, Julius Caesar ja Jeesus Kristus ovat aikoinaan eläneet. Onko näiden tutkijoiden usko perusteltua? Kyllä on, sillä he voivat esittää sen puolesta luotettavia historiallisia todisteita.

Luonnontieteidenkin tutkijat uskovat näkymättömiin tosiasioihin, koska heillä on ”selvä osoitus” niiden olemassaolosta. Esimerkiksi 1800-luvulla elänyt venäläinen kemisti Dimitri Mendelejev kiinnostui maailmankaikkeuden rakennusosasina toimivien alkuaineiden suhteista. Hän oivalsi, että niillä oli yhteisiä ominaisuuksia ja että ne voitiin ryhmitellä sekä atomipainon että kemiallisten ominaisuuksien mukaan. Koska hän uskoi noiden ryhmien järjestyksellisyyteen, hän laati alkuaineiden jaksollisen järjestelmän ja ennusti siihen asti tuntemattomien alkuaineiden olemassaolon.

Arkeologit puolestaan tekevät usein päätelmiä varhaisemmista sivilisaatioista sellaisten esineiden perusteella, jotka ovat olleet maahan hautautuneina vuosituhansia. Kuvitellaanpa esimerkiksi, että arkeologi löytää kaivauksissa kymmeniä tarkasti veistettyjä kivenlohkareita, jotka ovat täsmälleen samankokoisia ja jotka on aseteltu huolellisesti päällekkäin. Lisäksi ne on sijoitettu selväksi geometriseksi kuvioksi, jollaista ei esiinny luonnossa. Mitä hän päättelisi? Ajattelisiko hän, että muodostelma on sattuman seurausta? Hyvin todennäköisesti ei. Sen sijaan hän tulkitsisi löydön todisteeksi aiemmin eläneiden ihmisten toiminnasta, ja päätelmä olisi täysin järkevä.

Eikö meidän tulisi johdonmukaisuuden nimessä soveltaa samanlaista päättelyä luonnossa ilmenevään suunnitelmallisuuteen? Monet  ovat tulleet tähän tulokseen, heidän joukossaan myös arvostettuja tiedemiehiä.

Sokea sattuma vai tarkoituksellinen suunnittelu?

Vuosia sitten brittiläinen matemaatikko, fyysikko ja tähtitieteilijä Sir James Jeans kirjoitti, että kasvavan tieteellisen tietämyksen valossa ”maailmankaikkeus rupeaa muistuttamaan enemmänkin valtavaa ajatusta kuin valtavaa konetta”. Lisäksi hän sanoi, että ”maailmankaikkeuden suunnitelman ilmeisesti on laatinut puhdas matemaatikko” ja että ”kaikkeus osoittaa luovan ja säännöstelevän voiman olemassaoloa, jolla on jotakin yhteistä meidän oman ymmärryksemme kanssa”. (Maailmankaikkeuden arvoitus.)

Jeansin jälkeen samanlaisen johtopäätöksen ovat tehneet monet muutkin tutkijat. Fyysikko Paul Davies on kirjoittanut: ”Koko universumissa havaittava järjestyksellisyys on monelle nykypäivän tähtitieteilijälle merkki jonkinlaisesta suunnittelusta.” Kaikkien aikojen kuuluisimpiin fyysikoihin ja matemaatikoihin kuuluva Albert Einstein on kirjoittanut: ”Se että – – maailma on ymmärrettävä, on ihme.” Monien mielestä tuohon ihmeeseen sisältyy itse elämä sen perusrakennusosista hämmästyttäviin ihmisaivoihin.

DNA ja ihmisen aivot

DNA (deoksiribonukleiinihappo) muodostaa kaikkien eliöiden geneettisen materiaalin, ja se on perinnöllisyyden perusta molekyylitasolla. Tätä monimutkaista happoa on verrattu rakennuspiirustuksiin tai reseptiin, sillä se on täynnä kemialliseen muotoon koodattua informaatiota ja se on tallennettu molekyyleihin, missä nuo koodit osataan tulkita ja niiden pohjalta syntyy toimintaa. Kuinka paljon DNA:ssa on informaatiota? Jos sen perusyksiköt, nukleotidit, muutettaisiin aakkosten kirjaimiksi, ne erään lähteen mukaan ”täyttäisivät yli miljoona normaalikokoisen kirjan sivua”.

Useimmissa eliöissä DNA on kiertynyt rihmamaisiksi kromosomeiksi, jotka sijaitsevat solujen tuman suojissa. Tuman läpimitta on noin 0,005 millimetriä. Ajattelehan, että kaikki ainutlaatuisen ruumiimme tuottamiseen tarvittava informaatio löytyy pienen pienistä paketeista, joita voi tutkia vain mikroskoopilla! Eräs tutkija sanoikin, että eliöillä on ”kaikkein tehokkain informaation tallennus- ja hakujärjestelmä, minkä tiedämme”. Se on paljon sanottu, kun ajatellaan mikrosirujen, DVD-levyjen ja muiden sellaisten tuotteiden  muistikapasiteettia. Eikä DNA ole vielä paljastanut läheskään kaikkia salaisuuksiaan. ”Jokainen löytö tuo esiin uusia monimutkaisia asioita”, kirjoittaa New Scientist -tiedelehti. *

Onko järkevää ajatella, että näin täydellinen suunnitelmallisuus ja järjestyksellisyys olisivat sokean sattuman seurausta? Jos löytäisit erittäin yksityiskohtaisen teknisen käsikirjan, jossa on miljoona sivua tiivistä, huoliteltua koodikieltä, päättelisitkö, että kirja on jotenkin kirjoittanut itse itsensä? Entä jos kirja olisi niin pieni, että sen lukemiseen tarvittaisiin tehokas mikroskooppi? Ja entä jos se sisältäisi sellaisen itsestään korjautuvan ja itsestään kopioituvan älykkään koneen tarkat valmistusohjeet, jonka kaikki miljardit osat pitäisi sovittaa yhteen juuri oikealla hetkellä ja oikealla tavalla? Sellainen ajatus, että kirja olisi vain ilmaantunut sattumoisin, ei varmasti tulisi edes mieleesi.

Tarkasteltuaan solun toimintaa käsitteleviä uusia tutkimuksia brittiläinen filosofi Antony Flew, joka aiemmin oli ateismin johtavia puolestapuhujia, sanoi: ”Elämän tuottamiseen tarvittavien mekanismien lähes uskomaton monimutkaisuus – – on vaatinut älyä.” Flew sanoo uskovansa periaatteeseen ”seurata todisteita, johtivatpa ne minne tahansa”. Tässä tapauksessa ne johtivat täydelliseen ajattelutavan muutokseen, sillä nykyisin hän uskoo Jumalaan.

Ihmisen aivotkin herättävät monissa tutkijoissa syvää kunnioitusta. Tätä DNA:n tuottamaa elintä on kuvailtu ”maailmankaikkeuden monimutkaisimmaksi kappaleeksi”. Tehokkaimmatkin supertietokoneet vaikuttavat suorastaan alkeellisilta tämän runsaan kilon painoisen, neuroneista ja muista soluista koostuvan punertavanharmaan massan rinnalla. Muuan aivotutkija on sitä mieltä, että mitä enemmän mielen toiminnasta opitaan, ”sitä suurenmoisemmalta ja tutkimattomammalta se alkaa näyttää”.

 Aivojen ansiosta voimme hengittää, nauraa, itkeä, ratkoa tehtäviä, rakentaa tietokoneita, ajaa polkupyörällä, kirjoittaa runoja ja katsella öistä taivasta syvän kunnioituksen vallassa. Onko järkevää – johdonmukaista – ajatella, että nämä kyvyt olisivat sokeiden voimien tuottaman kehityksen seurausta?

Todisteisiin perustuva usko

Tulisiko meidän itseämme ymmärtääksemme katsoa alaspäin apinoihin ja muihin eläimiin, kuten evoluution kannattajat tekevät, vai ylöspäin Jumalaan ja etsiä vastauksia häneltä? Meillä on toki jotain yhteistä eläinten kanssa; meidän täytyy esimerkiksi syödä, juoda ja levätä, ja pystymme myös lisääntymään. Olemme kuitenkin monella tapaa ainutlaatuisia. Meillä on järkeviä perusteita ajatella, että ainutlaatuiset inhimilliset piirteemme juontuvat itseämme korkeammasta Olennosta, Jumalasta. Raamatussa tämä ajatus esitetään ytimekkäästi, kun siinä sanotaan, että Jumala on muodostanut ihmisen moraalisessa ja hengellisessä merkityksessä omaksi ”kuvakseen” (1. Mooseksen kirja 1:27). Mietiskele Jumalan ominaisuuksia, joita kuvaillaan muun muassa seuraavissa raamatunkohdissa: 5. Mooseksen kirja 32:4; Jaakobin kirje 3:17, 18; 1. Johanneksen kirje 4:7, 8.

Luojamme on antanut meille ”älyllisen kyvyn” voidaksemme tutkia ympäröivää maailmaa ja löytää kysymyksiimme tyydyttäviä vastauksia (1. Johanneksen kirje 5:20). Nobelin palkinnon saanut fyysikko William D. Phillips on kirjoittanut: ”Tutkiessani maailmankaikkeuden järjestyksellisyyttä, ymmärrettävyyttä ja kauneutta tulen siihen johtopäätökseen, että korkeampi äly on suunnitellut sen, mitä näen. Yhtenäisyys, jonka havaitsen tiedemiehenä, ja fysiikan ihastuttava yksinkertaisuus vahvistavat uskoani Jumalaan.”

Noin kaksituhatta vuotta sitten muuan luontoa tarkasti havainnoinut mies kirjoitti: ”Hänen [Jumalan] näkymättömät ominaisuutensa ovat selvästi nähtävissä maailman luomisesta lähtien, koska ne havaitaan siitä, mikä on tehty, hänen iankaikkinen voimansa ja jumalallisuutensakin.” (Roomalaisille 1:20.) Nämä sanat kirjoittanut kristitty apostoli Paavali oli älykäs mies, joka oli korkeasti koulutettu Mooseksen lain tuntija. Hänen järkeen perustuva uskonsa teki Jumalan hänelle todelliseksi, ja herkkä oikeustaju puolestaan sai hänet antamaan luomistöistä kunnian Jumalalle, niin kuin kuuluukin.

Toivomme vilpittömästi sinunkin näkevän, ettei ole lainkaan epärationaalista uskoa Jumalaan. Toivomme myös, ettet ainoastaan uskoisi hänen olemassaoloonsa, vaan Paavalin ja miljoonien muiden tavoin oppisit ymmärtämään, että Jehova Jumala on henkipersoona, jonka rakastettavat ominaisuudet koskettavat ihmissydäntä ja vetävät meitä häntä lähelle (Psalmit 83:18; Johannes 6:44; Jaakobin kirje 4:8).

[Alaviitteet]

[Tekstiruutu s. 24]

ONKO USKONNON NIMISSÄ TEHTY PAHA RIITTÄVÄ SYY EPÄUSKOON?

Yleisesti tunnetut väärinkäytökset ja turmelus, jotka synkentävät monien uskontokuntien historiaa, ovat vieneet lukuisten ihmisten uskon Luojaan. Onko tässä pätevä syy olla uskomatta häneen? Ei ole. Roy Abraham Varghese kirjoittaa Antony Flew’n kirjan There Is a God esipuheessa: ”Järjestäytyneen uskonnon kohtuuttomuuksilla ja julmuuksilla ei ole mitään yhteyttä Jumalan olemassaoloon, aivan kuten ydinaseiden uhalla ei ole mitään yhteyttä siihen, pitääkö yhtälö E = mc² paikkansa.” *

[Alaviite]

[Kuvat s. 23]

Jos muinaiset järjestykselliset rakenteet katsotaan ihmisten tekemiksi, kuka on luonnossa havaittavien rakenteiden takana?

[Kuva s. 23]

Albert Einstein.

[Kuvat s. 24, 25]

DNA on kuin mikroskooppinen kirja, joka sisältää tarkat ohjeet älyllisen elämän tuottamiseksi.

[Kuvat s. 25]

Ihmisen aivoja on kuvailtu ”maailmankaikkeuden monimutkaisimmaksi kappaleeksi”.

[Kuvan lähdemerkintä s. 22]

© The Print Collector/age fotostock